Kjell Carlström | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 18. lokakuuta 1976 |
Kansalaisuus | Suomi |
Pyöräilijä | |
Lempinimi | Kellu |
Joukkue | lopettanut |
Laji | maantie |
Rooli | ajaja |
Ura | |
Ammattilaisjoukkue(et) | |
2002–2004 2005–2009 2010–2011 |
Amore & Vita-Beretta Liquigas Team Sky |
Managerijoukkue(et) | |
2013–2016 2017– |
IAM Cycling (apulaisjoukkueenjohtaja) Israel Cycling Academy |
Suurimmat voitot | |
Pariisi–Nizza-ajo, etappi |
|
Tiedot päivitetty: 2. helmikuuta 2017 |
|
Kjell Carlström (s. 18. lokakuuta 1976 Porvoo) on suomalainen maantiepyöräilijä, joka kilpaili ammattilaisena 2002–2011. Hän osallistui Ranskan ympäriajoon vuosina 2005, 2006 ja 2007. Hänen paras sijoituksensa Ranskan ympäriajossa on 8. etapin toinen sija vuodelta 2006.
12. maaliskuuta 2008 Carlström voitti Pariisi–Nizza-ajon kolmannen etapin oltuaan loppukirissä irtiottokumppaniaan Clément Lhotellerie'tä parempi. He olivat lähteneet irti pääjoukosta yhdessä Bradley McGeen kanssa jo aivan etapin alkuvaiheissa. Kyseessä on yksi merkittävimmistä voitoista suomalaisen ammattipyöräilyn historiassa.
Carlström ajoi Amore & Vita-Beretta -tallissa vuosina 2002–2004. Hän voitti vuonna 2003 Saaremaa Velotour -kilpailun 2. etapin ja kokonaiskilpailun. Hän oli voittanut saman kilpailun jo 2000. Hän oli vuonna 2003 paras myös Tour of Queenslandin 7. osuudella. Vuonna 2004 Carlström voitti Uniqa Classic -kilpailun 2. etapin ja kokonaiskilpailun.
Vuonna 2005 Carlströn siirtyi Liquigas-joukkueeseen. Hän voitti tuona vuonna Uniqa Classicin 3. etapin. Carlströmin sopimus jatkui vuoden 2009 loppuun[1]. Kaudella 2010 Carlström siirtyi kilpailemaan brittiläiseen Team Sky -ammattilaistalliin.[2].
Carlström ilmoitti lopettavansa ammattilaisuransa 28. joulukuuta 2011, kun Team Sky ei uusinut hänen sopimustaan.[3] Hän toimi IAM Cycling -tallin apulaisjoukkueenjohtajana vuodesta 2013[4] tallin lopettamiseen, kauden 2016 loppuun saakka. Vuodesta 2017 hän on toiminut Israel Cycling Academyn urheilupäällikkönä.[5]
Suomessa Carlström edusti TWD Länken -seuraa. Hän voitti maantieajon Suomen-mestaruuden 2000, 2004, 2009 ja 2011.
Carlströmin joukkuekaveri yritti saada Carlströmin käyttämään dopingia uransa alkuvuosina vuonna 2003, mutta päätti olla käyttämättä sitä.[6]