Koivuhangokas | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
Heimo: | Nirkot Notodontidae |
Alaheimo: | Aitonirkot Notodontinae |
Suku: | Furcula |
Laji: | bicuspis |
Kaksiosainen nimi | |
Furcula bicuspis |
|
Katso myös | |
Koivuhangokas (Furcula bicuspis) on melko yleinen alkukesän yöperhoslaji.
Koivuhangokas muistuttaa pajuhangokasta (Furcula furcula) sekä haapahangokasta (Furcula bifida), mutta on väritykseltään näitä valkoisempi ja kuvioinniltaan kontrastisempi. Siipien pohjaväri on puhtaan valkoinen. Etusiiven keskellä on leveä, tummanharmaa vyö, joka kapenee keskiosassaan tiimalasimaisesti. Vyön ja siiven ulkoreunan välissä kulkee kolme aaltoilevaa, mustaa poikkijuovaa ja siiven kärkiosan etureunassa on kolmiomainen, tummanharmaa laikku. Takasiivissä on leveä, sameareunainen vaaleanruskea kaarivyö sekä samea keskipilkku. Sekä etu- että takasiipien ulkoreunassa siipisuonten väleissä on mustanruskeat täplät. Keskiruumis on valkoinen, selkäpuolelta laajalti tumma ja takaruumis valkoisen ja tummanharmaan poikkiraidallinen. Siipiväli 33–40 mm.[2][3][4]
Toukka on täysikasvuisena 35–40 mm pitkä ja yleisväriltään vihreä. Toukan etupäässä sen selkäpuolella on kolmiomainen punaruskea laikku, joka päättyy selässä olevaan kyhmyyn. Takaosasta toukan selkäpuoli on laajalti punaruskea ja peräpäässä on kaksi pitkää uloketta. Pää on ruskea ja sen molemmin puolin on mustat laikut. Erotuksena paju- ja haapahangokkaan toukista selän punaruskeat alueet eivät koivuhangokkaalla yleensä kosketa toisiaan.[5][4]
Lajin levinneisyys kattaa Euroopan ja ulottuu idässä aina Kiinaan saakka.[6] Suomessa koivuhangokasta tavataan etelärannikolta aina Lappiin asti, joskin Keski-Suomea pohjoisempana havainnot harvinaistuvat selvästi. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena toukokuun loppupuolelta kesäkuun lopulle.[7] Lennon huippu lienee juhannuksen aikoihin, mutta valoisat kesäyöt vaikeuttavat valopyyntiä ja sitä kautta yksiömäärien havainnointia.[8]
Koivuhangokkaan voi tavata lähes kaikkialla koivuja kasvavilla paikoilla, erityisesti lehti- ja sekametsissä. Esiintymiseltään se on kuitenkin paikkauskollinen ja perhosia tavataan yleensä vain yksitellen. Päivisin puiden rungoilla suojavärinsä turvin lepäävät perhoset aloittavat muutaman tunnin illassa kestävän lentonsa vasta illan hämärryttyä tarpeeksi. Koiraat lentävät valolle, mutta vasta melko myöhään illalla. Naaraita valolle tulevista yksilöistä on vain noin 5 %.[4]
Parittelu kestää koko yön ja naaras aloittaa munimisen seuraavana iltana. Naaras tuottaa yhteensä 75–120 munaa, jotka se laskee lehtien yläpinnoille, ilmeisesti lähinnä latvustoihin. Toukat elävät yksitellen ja oleskelevat usein auringonpaisteessa lehtien yläpinnoilla piilottelematta. Toukka koteloituu puun rungolle tai oksalle varsin kovapintaisen ja hyvin naamioidun kotelokopan sisään. Koteloituminen tapahtuu usein etelänpuoleiselle pinnalle. Kotelo talvehtii usein kahdesti.[4]
Toukka elää koivuilla (Betula) ja lepillä (Alnus).[4]