Komilainen mytologia

Komilainen mytologia on Pohjois-Venäjällä asuvien komien mytologia.

Jumalia ja henkiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kul' tai Omöl' (Куль tai Омöль): Veden ja kuolleiden jumala.
  • Vasa (Васа): Toinen veden henki. Kulin tavoin Vasa saattoi olla pahasuopa, ja häntä piti lepytellä heittämällä leipää, keppi, kakkuja tai tupakkaa veteen. Hän oli myllärien ystävä.
  • Olys' tai Olysya (Олысь tai Олыся): Tulisijan henki ja vastine venäläiselle domovoille. Nimellä Rynyshsa (Рынышса) hän on kylpyihin yhdistetty veden henki, joka esiintyy pienenä, kyyryselkäisenä, valkopartaisena, vanhana miehenä.
  • Peludi-Aika (Пелуди-Айка): Henki, joka kielsi talonpoikia lähtemästä taloista 20. heinäkuuta. Jos he eivät totelleet, heidän viljansa tuhottiin.
  • Pyvsyan'sa (Пывсяньса): Saunan haltija, ja vastine venäläiselle bannikille. Hän näyttäytyy pienenä, punahattuisena miehenä, jolla on kiivaat silmät.
  • Voipel' (Войпель): Kylmän pohjoistuulen ja yön jumala. Hänen nimensä tarkoittaa "Pohjois-/keskiyön tuulta".
  • Vörsa (Вöрса): Metsän henki, ja vastine venäläiselle leshille[1]. Jokaisella metsällä on oma vörsansa. Metsästäjät tarjosivat Vörsalle turkiksia, leipää ja suolaa tai tupakkaa toivoen, että Vörsa auttaisi heitä pyydystämään riistaa.

Ankan munasta syntyivät En ja Omöl, hyvän ja pahan henget vastaavasti. En otti joutsenen hahmon, Omöl uikun. Ne nousivat alkumeren pohjasta luomaan maailman.

Komilaisissa uskomuksissa ajateltiin ihmisen sielulla (лов, "lov") olevan kaksoiskappale (орт, "ort", tai орд, "ord"). Ort syntyy jokaisen ihmisen mukana ja antaa ennakkoaavistuksen kuolemasta joko kuolevalle henkilölle tai hänen perheenjäsenelleen.

Tuonpuoleinen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolleiden maan ajateltiin olevan pohjoisessa, vuorten, jokien ja metsien takana. Komilainen vastine tuonpuoleisen joelle (vrt. Tuonelan virta tai Styks) oli "Syr Yu" (Сыр Ю). Kuolleiden sieluille annettiin useita tapoja ylittää joki heidän syntiensä mukaan: rautasilta, hutera palkki, ohut tanko tai hämähäkin verkko. Tämän jälkeen kuolleiden piti kiivetä suuren, liukkaan vuoren huipulle. Tämä onnistui vain, jos ihminen oli elänyt hyvän elämän ja hänellä oli vahvat kynnet. Komit perinteisesti säilyttivät leikatut kyntensä, jotta heidät haudattaisiin niiden kanssa tuonpuoleista varten.

Šamaanit ja taikojat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komeilla oli šamaaneja ja he uskoivat taikojiin ja noitiin. Tunnetuin noita komilaisessa kansanperinteessä on Yoma (tai Yoma-Baba).

  • Yves Avril Parlons komi (Harmattan, 2006), sivut 142–147
  1. Aronov, Igor. Kandinsky's Quest: A Study in the Artist's Personal Symbolism, 1866-1907. Peter Lang, 2006, s. 41.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • N.D. Konakov Komi Mythology (Encyclopaedia of Uralic Mythologies) (Akadémai Kiadó, 1999)