Kongopunainen | |
---|---|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi |
dinatrium 4-amino-3-[4-[4-(1-amino-4-sulfonaattonaftalen-2-yyli)diatsenyylifenyyli] fenyyli]diatseenyylinaftaleeni-1-sulfonaatti |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
SMILES |
C1=CC=C2C(=C1)C(=CC(=C2N)N=NC3=CC=C(C=C3)C4=CC=C(C=C4)N=NC5=C(C6=CC=CC= C6C(=C5)S(=O)(=O)[O-])N)S(=O)(=O)[O-].[Na+].[Na+][1] |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C32H22N6Na2O6S2 |
Moolimassa | 696,676 g/mol |
Sulamispiste | >360 °C[2] |
Liukoisuus veteen | 1,16·10-5 mg/l |
Kongopunainen (C32H22N6Na2O6S2) on värjäyksessä ja pH-indikaattorina käytetty atsoväri [4]. Aine on erittäin happamissa oloissa sinistä ja muuttuu väriltään punaiseksi pH-alueella 3,0–5,0 [5]. Kongopunaisen käyttämisestä kankaiden värjäykseen on suureksi osaksi luovuttu värin huonon pysyvyyden takia [4] [6].
Paitsi väriaineena kongopunaisella on myös ollut lääketieteellistä merkitystä. Ainetta on käytetty muun muassa amyloidoosin tutkimukseen[1] sekä lampaiden scrapien hoitoon [7]. Scrapien hoidossa kongopunaista ei ole käytetty laajasti sen suhteellisen heikon tehon ja karsinogeenisuuden vuoksi. Lisäksi aineen on todettu aiheuttavan hedelmättömyyttä hiirten naaraspuolisilla jälkeläisillä [8].
Kongopunaista syntetisoi vuonna 1883 Bayerilla työskennellyt Paul Bottiger. Bottiger myi patentin Agfalle, joka markkinoi sen kongopunaisella vuonna 1884. Nimi oli vetävä Berliinin konferenssin, jota kutsuttiin saksaksi nimellä "Kongokonferenz", aikaan. Väriaine oli menestys Agfalle [6] Yhdistettä valmistetaan bentsidiinin diatsoniumsuolan ja naftionihapon atsokytkentäreaktiolla[9].