Konnektivismi on George Siemensin ja Stephen Downesin vuodesta 2005 kehittelemä oppimisteoria, joka perustuu sosiaalikontruktivistiseen näkemykseen oppimisesta, joka tapahtuu verkkoympäristössä. Oppiminen on elinikäistä ja se tapahtuu osana sosiaalista verkostoa. Siemensin ja Downesin mukaan kaikki tieto on jakautunut verkostoihin ja kun tiedon solmukohdat kytkeytyvät toisiinsa, tapahtuu oppimista. Solmukohdat voi olla mitä tahansa internetin yhteen kytkemiä, esimerkiksi blogeja, Twitter, keskusteluja, foorumiviestejä, YouTube videoita tms.
Keskeisintä toimintaa on oppimisverkostojen (PLN, personal learning network) rakentaminen ja erilaisiin tiedon virtoihin kytkeytyminen. Nykypäivänä jotkut tieteenalat muuttuvat nopeasti ja kehittyminen vaatii enemmän kykyä pysyä ajan tasalla. Vielä 60- luvulla tiedon uusiutuminen kesti 12 – 15 vuotta, kun nykypäivänä vanha tieto voidaan korvata uudella jo 6- 18 kuukaudessa.
Näkemysten moninaisuus verkostossa luo hyvän perustan oppimiselle, keskeistä on kytkentöjen ylläpitäminen ja hoivaaminen. Tämä tukee elinikäistä oppimista. Kyky nähdä kytkentöjä ajatusten, käsitteiden ja tutkimusalojen välillä on ydintaito.
Oppimisen kannalta tärkeitä asioita on jakaa omia tuotoksia verkossa, näin ihmiset sekä oppivat että opettavat toisiaan verkossa. Myös verkossa voidaan ”sulkeutua seinien sisään”, mikäli juurtuneita ajattelutapoja ei kyseenalaisteta. Olennaista onkin ihmisten välinen vuorovaikutus.
Opettajan rooli on nykypäivänä enemmänkin ohjata opiskelijoita ottamaan asioista itse selvää omia verkostojaan hyödyntäen. Opettajan tehtäväksi jää ohjata opiskelijat oikeiden verkostojen ääreen, jotta opiskelijat oppivat löytämään hakemansa tiedon luotettavista lähteistä. Oman alan asiantuntijoita kannattaa seurata esim. Twitterissä, jossa asiantuntijat jakavat esimerkiksi viimeisintä tutkittua tietoa.