Korealaiset kielet on pieni kielikunta joka koostuu korean ja jejun kielistä.[1] Jeju mielletään usein korean murteeksi, mutta on tarpeeksi eriävä, että se voitaisiin lukea omaksi kielekseen. Jotkut kielitieteilijät ehdottavat, että Koillis-Korean Yukjinin murretta tulisi eritellä samalla tavalla. Korean kieltä on dokumentoitu runsaasti 1400-luvulla kehitetyn Hangul-aakkoston ansiosta. Sitä aiempaa kiinan kirjoitusjärjestelmällä kirjoitettua koreaa on merkittävästi vaikeampi tulkita.
Korean kaikki modernit muodot polveutuvat Sillan muinaiskoreasta. Se vähä mitä Korean niemimaalla ennen 600-luvun lopulla tapahtunutta Sillan yhdistymistä puhutuista kielistä tiedetään tulee lähinnä paikannimistä. Joidenkin näistä kielistä uskotaan olleen korealaisia, mutta jotkin todisteet viittaavat myös japanilaisiin kieliin, joita puhuttiin niemimaan keski- ja eteläosissa. Korealaisia kieliä on usein pyritty yhdistämään muihin kielikuntiin, yleensä tunguusilaisiin tai japanilaisiin kieliin, mutta sukulaisuutta ei ole pystytty todistettavasti osoittamaan.