Korvikealkoholi on alkoholijuoman korvikkeena käytetty valmiste. Lääketieteessä korvikealkoholilla yleensä tarkoitetaan jotain muuta alkoholia kuin etanolia (etyylialkoholia).[1] Korvikealkoholille ei ole kuitenkaan yksiselitteistä määritelmää. Määritelmästä riippuen sellaisena voidaan pitää myös pelkästään etanolia sisältäviä, mutta ei juotavaksi tarkoitettuja valmisteita, tai laittomasti valmistettuja, mutta nautittavaksi tarkoitettuja alkoholijuomia (esim. pontikka).[2]
Korvikkeita käytettiin nykyistä enemmän aikana, jolloin alkoholin saaminen muuten oli vaikeaa tai korvike oli huomattavasti edullisempaa. Nykyinen alkoholin helpompi saatavuus ja hintaeron kaventuminen on vähentänyt korviketuotteiden suosiota.
Suomessa on arvioitu olevan tuhatkunta korvikealkoholien vakituista ja lisäksi noin 3 000 – 5 000 satunnaista käyttäjää.[3]selvennä
Korvikealkoholina on käytetty alkoholia (etanolia eli etyylialkoholia) sisältäviä pesunesteitä, hajuvesiä, ikkunanpesuun ja polttonesteeksi tarkoitettua talousspriitä, pulituuria, polttonesteitä kuten Sinolia, käsihuuhteita,[4][5][6][7][8] alkoholipitoisia kasvirohdosuutteita[9] ja jäähdytysnesteitä.[10][11]
Rappioalkoholistit tapasivat erottaa tuotteesta sellakan käyttääkseen spriitä päihteenä.[14] Pulituuriin liuotettiin suolaa, pulloa ravistettiin, ja näin lakka putosi sakkana pohjalle, jättäen juomakelpoisen pirtun pintaan.[14]
Sellakan spriistä erotteluun käytettiin myöhemmin myös hiilihapotettuja virvoitusjuomia.[15] Tästä tavasta sai alkunsa nimitys ”puliukko”, vaikka pulituurin käyttö olikin muihin korvikealkoholeihin verrattuna vähäistä.[14]
Sota-aikana Suomessa käytettiin moottoripolttoaineena spriillä jatkettua bensiiniä niissä ottomoottoriajoneuvoissa, joiden käyttöön puukaasuttimet eivät soveltuneet. Alkoholibensiinistä erotettua ja korvikealkoholina käytettyä etanolia kutsuttiin telaketjuksi.[16] Nimitys saattaa liittyä siihen, että alkoholia erotettiin juotavaksi myös bensiinikäyttöisten panssarivaunujen ja rynnäkkötykkien polttoaineesta.[17]
Suomessa alkoholimyrkytyksen aiheuttamista kuolemista alle kuudesosa on korvikealkoholin aiheuttamia.[1] Metanolista johtuvat kuolemat ovat vähentyneet 2010-luvulla voimaan tulleiden rajoitusten myötä.[18] Vuonna 2019 Suomessa tuli voimaan rajoitus, että kuluttajille ei saa myydä tuulilasin pesunestettä, jossa metanolia on 0,6 painoprosenttia tai enemmän.[19] Nykyään yleensä Suomessa käytetyt lasinpesunesteet sisältävät etanolia tai isopropanolia.lähde?
↑Haapanen, Atso: Asevelisurmat: rintamalla murhista ja tapoista vuosina 1939-1944 tuomitut, s. 76. p Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-710-9(suomeksi)
↑ abcRantanen, Miska: Lepakkoluola : Lepakon ja liekkihotellin tapahtumia ja ihmisiä 1940-1999. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24640-9
↑Johan Knut Harjun muistiinpanot, Helsingin Kaupunginmuseon ”Pullopostia Kurvista” -näyttely (15.11.2019–29.3.2020).
Lehtimäki, Leni: Korvikealkoholien väärinkäyttäjät Helsingissä. Huoltaja, 1965, 53. vsk, s. 589-592, 626-630. Helsinki: Huoltaja-säätiö. (suomeksi)
Korvikealkoholitoimikunta: Korvikealkoholitoimikunnan mietintö. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 1974. (suomeksi)
Murto, Lasse: Korvikealkoholistit ja yhteiskunnan hoito- ja huoltotoimenpiteet. (Osaraportti Alkoholitutkimussäätiön rahoittamasta tutkimuksesta ”Korvikealkoholistien hoitoon hakeutumishalukkuus ja hoitoon hakeutumisen esteenä olevat tekijät”) Tampere: Tampereen yliopisto : Sosiaalipolitiikan laitos, 1971. (suomeksi)
Mäkelä, Klaus: Korvikealkoholin juopottelukäyttö t-spriin myynnin lopettamisen jälkeen. Alkoholipolitiikka, 1973, 38. vsk, nro 3, s. 106-110. (suomeksi)
Turunen, Sakari: Denaturoitujen alkoholien väärinkäyttö. Duodecim, 1967, 83. vsk, s. 276–280. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. ISSN 0012-7183(suomeksi)