Krepuskolaarit (ital. crepuscolari) oli 1900-luvun alussa vaikuttanut italialainen runoilijaryhmä. Se syntyi reaktiona vallalla olleeseen suuntaukseen, tyylin täydellisyyttä ja ihmisen suuruutta korostavaan runouteen. Sitä seurasi futurismi.[1]
Suuntauksen keskeisiä hahmoja olivat Sergio Corazzini ja Guido Gozzano. Suuntauksen nimi crepuscolare tarkoittaa hämärää. Termin loi kirjallisuuskriitikko Giuseppe Antonio Borgese vuonna 1910 artikkelissaan "Poesia crepuscolare". Hän analysoi ja kritisoi suuntausta pohtiessaan Italian kirjallisuuden yleisempää kehitystä.[2]
Suuntaukselle ominaista on, että runot levisivät vain pienen piirin sisällä.[3]