Kris Defoort (s. 30. marraskuuta 1959 Brugge) on belgialainen säveltäjä ja pianisti.[1] Hän aloitti uransa yksinomaan jazziin keskittyneenä muusikkona, mutta laajensi sittemmin tyylivalikoimaansa.[2] Hänen sävellystuotantoonsa kuuluu muun muassa jazzia, pianoteoksia, musiikkia jousikvartetille, orkesteriteoksia ja oopperoita.[1]
Defoort varttui musikaalisessa perheessä ja aloitti vanhan musiikin sekä nokkahuilunsoiton opinnot Antwerpenin kuninkaallisessa konservatoriossa vuonna 1978. Hänen opettajiinsa kuuluivat Koen Dieltiens, Baldrick Deerenberg ja Jos Van Immerseel. Defoort siirtyi vuonna 1982 Liègen kuninkaalliseen konservatorioon, jossa hän opiskeli nykymusiikkia ja jazzia. Hän sai opetusta Henri Pousseurilta, Frederic Rzewskilta, Garrett Listiltä, Dennis Luxionilta, Borah Bergmanilta ja Philippe Boesmansilta. Defoort voitti Diva Smiles -kvintettinsä kanssa Liègen provinssin jazzkilpailun. Kvintetti julkaisi samannimisen ensilevytyksensä vuonna 1986.[2]
Defoort asui kolmen vuoden ajan Yhdysvalloissa. Hän täydensi opintojaan Long Islandin yliopistossa (Brooklyn) Fred Herschin, David Bergerin, Paul Bleyn ja Reggie Workmanin johdolla. Defoort lähti myös maailmankiertueelle Lionel Hampton Big Bandin kanssa. Hänen muihin yhteistyökumppaneihinsa New Yorkissa kuuluivat Vincent Herring, Jack DeJohnette, Ron McClure, Barry Altschul, Adam Nussbaum, Michael Formanek ja Tito Puente. Palattuaan Belgiaan Defoort kiersi perustamiensa uusien kokoonpanojen kanssa. Kulttuurikeskus De Werf tilasi häneltä teoksen Variations on a Love Supreme (1995), jossa hän teki yhteistyötä Fabrizio Cassolin kanssa. Vuosina 1996–1997 Defoort teki yhden konserttikiertueen Lee Konitzin ja toisen Mark Turnerin kanssa.[2]
Defoort sai 1990-luvun loppupuolella Het Muziek Lodin taiteilijaresidenssin.[1][2] Yhteistyöstä Het Muziek Lodin kanssa syntyi muun muassa Jan Vromanin tuottama näyttämöteos De Aftelling. Vuonna 1998 Defoort perusti suuren Dreamtime-kokoonpanon, joka toteutti hänen musiikkiteatterituotantonsa Passages. Sen koreografian teki Fatou Traoré. Defoortin ensimmäinen ooppera perustui Roddy Doylen romaaniin Nainen joka törmäili oviin ja kantaesitettiin vuonna 2001.[2] Defoortin oopperoita on sittemmin esitetty eri puolilla Eurooppaa ja Japanissa. Defoort on lisäksi esiintynyt pianistina ja improvisoijana konserttipaikoissa ja festivaaleilla eri puolilla maailmaa.[1]