Kruunu (engl. crown) on brittiläinen kolikkotyyppi. Sen nimellisarvo oli vuoteen 1971 asti viisi šillinkiä eli 60 penniä ja vuodesta 1971 vuoteen 1990 asti 25 penniä – kumpikin oli tasan punnan neljäsosa. Vuodesta 1990 asti kruunujen nimellisarvo on ollut viisi puntaa.[1][2]
Ensimmäinen Englannissa käytetty kruunu-niminen kolikko oli elokuussa 1526 käyttöön otettu kultakolikkojen tyyppi, jonka arvo oli neljä šillinkiä ja kuusi penniä. Lokakuussa samana vuonna sen arvoa nostettiin tasan viiteen šillinkiin. Hopeinen kruunun kolikko sai alkunsa vuonna 1551 Edvard VI:n valtakaudella, mutta kultaisia kruunuja lyötiin Kaarle II:n valtakaudelle asti.[1]
1700-luvun puoliväliin mennessä kruunut olivat suurelta osin menettäneet suosionsa rahanvaihdon välineenä. Vuonna 1818 kruunujen ulkoasua uudistettiin lyömällä niihin klaavapuolelle Pyhä Yrjö surmaamassa lohikäärmettä. Uudistettu kolikko miellettiin jopa Euroopan kauneimmaksi. Kruunujen käyttö ei kuitenkaan lisääntynyt. Samoin kävi myös 1800-luvun lopulla, kun niiden käyttöön pyrittiin kannustamaan.[1]
Kruunujen suuren koon (läpimitta 38,61 millimetriä) vuoksi niitä on usein käytetty juhlarahojen lyömiseen. Näitä juhlarahoja tuotetaan suurimmaksi osaksi, joskaan ei pelkästään, kuningashuoneeseen liittyvien merkkipäivien kunniaksi. Jotkin pankit sallivat juhlarahakruunujen tallettamisen, ja ne ovat myös käypää valuuttaa postitoimistoissa.[1][2]