Kullaa

Kullaa
Kulla
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Ulvila

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°28′00″N, 022°09′31″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Satakunnan maakunta
Kuntanumero 293
Hallinnollinen keskus Kangas
Perustettu 1869
Liitetty 2005
– liitoskunnat Ulvila
Kullaa
– syntynyt kunta Ulvila
Pinta-ala 283,19 km²
– maa 263,73 km²
Väkiluku 1 609  [1]
(31.12.2004)
– väestötiheys 6,27 as./km²

Kullaa (ruots. Kulla) on Satakunnan maakunnassa sijaitseva Suomen entinen kunta. Nykyisin entisen Kullaan kunnan alue on Ulvilan kaupungin itäistä maaseutualuetta. Kunta lakkautettiin vuoden 2005 kuntaliitoksessa. Ennen kuntaliitosta Kullaan naapurikunnat olivat Harjavalta, Kiikoinen, Kokemäki, Lavia, Nakkila, Noormarkku, Pori ja Ulvila. Vuoteen 1967 saakka naapurikuntiin kuului myös Porin maalaiskunta ja vuoteen 1969 Kauvatsa. Myöhemmin Lavia ja Noormarkku on liitetty Poriin ja Kiikoinen Sastamalaan.

Kullaa on tunnettu monipuolisesta luonnostaan ja useista järvistään, joita on yhteensä 52. Lisäksi alueella on paljon soita, ikimetsiä ja erämaaluontoa. Kullaan alue on pääasiassa harvaan asuttua maaseutua ja kylät pieniä maaseutukyliä. Kullaan itä- ja pohjoisosat ovat suurimmaksi osaksi asumatonta metsämaata. Kullaan historiallinen nimi on Levanpelto.[2][3]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maantieteellisesti Kullaa sijaitsee keskellä Satakunnan maakuntaa, Porin ja Tampereen välisen valtatie 11:n varrella. Poriin on matkaa 20 kilometriä ja Tampereelle 85 kilometriä. Lähimmät rautatieasemat ovat Porissa ja Harjavallassa.

Entisen Kullaan kunnan keskustaajaman muodostivat Koskin ja Kankaan kunnanosat. Palvelut ja virastot keskittyivät Kankaan kuntakeskukseen, Koskin alueelle keskittyi asutus. Kankaan ja Koskin kylissä sijaitsee edelleenkin suurin osa alueen jäljellä olevista palveluista. Muita merkittäviä kyläkeskuksia entisen Kullaan kunnan alueella ovat Leineperi ja Palus. Muita kyliä ovat Levanpelto, Ahmaus, Järventausta ja Saarijärvi.[3]

Entisen Kullaan alueella on useita järviä, joista suurimmat ovat Joutsijärvi ja Palusjärvi. Joutsijärvi on yksi Satakunnan suurimmista järvistä ja sen alueella on suosittu retkeilyalue. Järvien vedet laskevat Joutsijokea pitkin Kokemäenjokeen ja edelleen Itämereen. Joutsijärven läntiseltä osalta Tuurujärveltä vettä johdetaan Harjakankaan vedenottamoon ja edelleen juomavedeksi Poriin.[4][3]

Kullaa sijaitsee Kokemäenjoen ja Karvianjoen vesistöjen välisellä vedenjakajalla. Alueelliset korkeuserot ovat vähäisiä, mutta maisema näyttää paikoin vaihtelevalta johtuen maaston moreenipohjasta ja louhikoista. Tasaisimmat alueet ovat Leineperissä entisen Kullaan kunnan lounaisosassa, sekä Kankaan kylässä sijaitsevan Kullaan kirkon alueella. Kunnan alueella on muutamia yksittäisiä kukkuloita, jotka kohoavat 90 metrin korkeudelle merenpinnasta. Savimaata on vähän. Viljelykset Kullaan alueella ovat keskittyneet pääasiassa kunnan halki kulkevan harjun reuna-alueille. Vedenjakaja-alueella pohjaveden virtaus on vähäistä ja metsämaiden soistuminen yleistä. Niinpä Kullaa on Satakunnan soisinta seutua.[3][5]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kullaan kirkko on rakennettu vuosina 1766–1767.

Kullaalta on tehty runsaasti esihistoriallisia esinelöytöjä, minkä selittää osaltaan alueen sijainti jääkauden aikaisen meren rannikolla. Varhaisimmalla kivikaudella Kullaa oli vielä veden peitossa, mutta yksi alueelta löydetty kourutaltta on ajoitettavissa Suomusjärven kulttuurin kaudelle. Keskiajalla huittislaisilla oli erämaita Kullaan alueella, ja he käyttivät alueen kautta kulkeneita reittejä matkoillaan kalavesilleen Ahlaisten rannikolle.[5]

Vuoden 1540 maakirjan mukaan Levanpellon ja Paluksen kylissä oli yhteensä 19 taloa. Palus kuului Huittisten pitäjään vuoteen 1554, jolloin se liitettiin Kokemäkeen. Vuoden 1639 alussa Levanpelto ja Palus siirrettiin Kokemäestä Ulvilan pitäjään. Alueen asutus kehittyi niin hitaasti, että vuoteen 1770 mennessä taloluku oli lisääntynyt vain kahdella. Vuosina 1784–1805 suoritetun isonjaon jälkeen syntyivät Ahmauksen ja Saarijärven kylät ja asutus lähti kasvamaan ripeämmin. Vuonna 1800 Kullaan alueella oli 31 taloa. Vuoden 1770 henkikirjan mukaan asukasluku oli 334, mutta vuoteen 1805 mennessä se oli kasvanut jo 938:aan. Vuonna 1930 Kullaan väkiluku oli 2 951 ja vielä vuonna 1950 niukasti yli 2 900, mutta tämän jälkeen maaltamuutto vähensi sitä tuntuvasti.[5]

Kullaa oli elinkeinojakaumaltaan Satakunnan ja koko maankin mittapuun mukaan alkutuotantovaltaisimpia kuntia. Vuoden 1960 väestönlaskennan mukaan Kullaan asukkaista 69 prosenttia sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta, 18 prosenttia palveluammateista sekä 13 prosenttia teollisuudesta ja rakennustoiminnasta. Kunnan syrjäistä sijaintia kuvaa, että vielä 1960-luvun alkupuolella koko Saarijärven kylä ja osa Ahmauksen kylästä olivat ilman sähköä.[5]

Kullaasta muodostettiin Ulvilaan kuuluva saarnahuonekunta vuonna 1766. Kullaan kuntakokous aloitti toimintansa vuonna 1869, ja kyseistä vuotta pidetään Kullaan kunnan syntymävuotena. Se määrättiin erotettavaksi itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi vuonna 1901, mutta päätöksen toimeenpano venyi vuoteen 1920 saakka. Ensimmäinen kunnanvaltuuston kokous pidettiin vuonna 1914. Kullaan vaakunan suunnitteli Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1950.[6][3][7]

Kullaalle asutettiin viime sotien jälkeen Hiitolan siirtoväkeä.[8]

Kullaan kunta lakkautettiin 1. tammikuuta 2005 jolloin se liitettiin osaksi Ulvilan kaupunkia.[9]

Nähtävyydet ja kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1771 myönnettiin toimilupa Leineperissä toimivalle Kullaan rautaruukille. Pian sen jälkeen rakennettiin joen viereen masuuni. Rautatehdas siirtyi Antti Ahlströmin omistukseen vuonna 1877, ja ruukki oli käytössä vuoteen 1908 asti. Vuonna 1988 Leineperin ruukkia ja ruukkikylän rakennuksia alettiin entistää ruukkimuseoksi ja matkailunähtävyyksiksi.

Erityisen huolellisen ja varovaisen restauroinnin myötä Leineperin teollisuusmiljöön entisöinti sai vuonna 1994 kansainvälisen Europa Nostra -palkinnon eurooppalaisen kulttuuriperinnön vaalimisesta. Palkintolautakunnan mukaan ruukin ja ruukkialueen restaurointi säilytti ja korosti eurooppalaista rakennusperinnettä kiitettävällä tavalla. [10]

Leineperin Ruukki onkin yksi Kullaan merkittävimpiä nähtävyyksiä ja yksi maan parhaiten säilyneitä sekä rakennuskannaltaan täydellisimpiä ruukkialueita. Tänä päivänä alueella on muun muassa useita museoita ja näyttelyitä, käsi- ja taidetyöläisten puoteja, kahvila-ravintola ja monipuolinen kulttuuri- ja liikuntatarjonta. [11]

Leineperin ruukkialueen ohella Jalomäen umpipiha Levanpellossa on yksi Kullaan tunnetuista nähtävyyksistä. Se on maan ainoa, täydellinen umpipiha. Lisäksi Kullaalla on muun muassa kotiseutumuseo, joka toimii Kullaan kirkon läheisyydessä. [3]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 1888 Kullaan ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa Leineperissä, kun kauppaneuvos Antti Ahlström tarjoutui määrätyillä ehdoilla perustamaan ja ylläpitämään yhteisen kansakoulun kuntaa ja tehdasta varten. Kiertokoulu pitäjässä oli toiminut vuodesta 1859. Vuonna 1898 annettu piirijakoasetus pakotti kunnat perustamaan uusia kansakouluja. Asetuksen mukaan kunta tuli jakaa sellaisiin kansakoulupiireihin, että pisin koulumatka oppilailla olisi korkeintaan viisi kilometriä. Huhtikuun 10. päivänä 1901 kuntakokous hyväksyi piirijakokomitean esittämän ehdotuksen, jolla kunta jaettiin viiteen kansakoulupiiriin: Ahmauksen, Koskin, Paluksen, Järventaustan ja Leineperin piireihin. Koskin piiriin kuului myös Levanpellon kylä, jonne alettiin rakentaa omaa koulurakennustaan vuonna 1919. (Lähde: Koskin koulun 100-vuotishistoriikki)

Monien koulujen toiminta on tätä nykyä loppunut, mutta entisen Kullaan kunnan alueella toimii yhä Koskin koulu, jonka oppilasmäärä on noin 70 oppilasta mukaan lukien esiopetus. Koskin koulun oppilaina on lapsia monesta eri kylästä. Koskin koulussa on aina hyödynnetty ympäröivää luontoa monipuolisesti ja käytetty ilmiöoppimista tärkeänä osana opetusta. Läheisellä pellolla järjestetään hiihtokisoja ja Kullaan urheilukentällä koululaisten yleisurheilukilpailuja.

Koulun tiloja käytetään aktiivisesti myös harrastustoimintaan ja tiloissa kokoontuvat niin Kullaan Kyläkuoro, partiolippukunta Kullaan Kuusipeurat kuin eri liikuntaharrastajatkin. Koulun tiloissa toimii myös ryhmäperhepäiväkoti Kullaanmuru.

Ammatillinen koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsäoppilaitos siirtyi Kullaalle Ahlaisista vuonna 1965. Oppilaitos toimi aluksi lakkautetun kansakoulun tiloissa, kunnes sille valmistui uusi rakennus vuonna 1971.[5] Rakennus tuli käyttöikänsä päähän 2020-luvulla ja se purettiin. Samalle paikalle rakennettiin uusi noin 1500-neliöinen koulurakennus kesällä 2021. Koulurakennuksessa opiskelee toisen asteen opintojaan noin 100 oppilasta seuraavilla tutkintolinjoilla:

  • Luontoalan erikoisammattitutkinto, luontokartoittaja
  • Metsäalan perustutkinto, metsäkoneenkuljettaja
  • Rakennusalan perustutkinto, maarakennuskoneenkuljettaja [12]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Murre

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kullaan alueella puhutun kielen perustana on Porin murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään. Kullaan murre kuuluu Porin ryhmän alasatakuntalaiseen eteläpuoliskoon. Kullaan murteelle tyypillistä on yleisgeminaation ja k:n heikon asteen edustus.[13]

Ruokakulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kullaalla toimii kolme kahvila-ravintolaa: Cafe Unsca Levanpellossa, Savipakari Leineperissä ja Koskin Joutsi Koskissa. Aiemmin tarjontaa täydensi myös perinteikäs, vuonna 1991 toimintansa aloittanut riistaravintola-pizzeria Gasthaus Matinliisa, joka lopetti toimintansa vuonna 2021.

Kullaan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla sianlihakastike, sallatti, uunijuusto sekä varijuuri, joka on maltaista, ruisjauhosta ja leivänkannikoista valmistettu juoma.[14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.2004 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  2. ↑ Castrén, Jalmar et al. (toim.): Tietosanakirja. (Osa 4, artikkeli Kullaa, s. 1706) Helsinki: Tietosanakirja, 1909.
  3. ↑ a b c d e f Seppälä, Aarne; Tokila, Heikki: Porin puolen kirja, s. 85–90. Helsinki: Otava, 1990.
  4. ↑ [www.ymparisto.fi Kullaan vedet – kunnostus ja käyttö] (pdf) Elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskus. Viitattu 18.8.2014.
  5. ↑ a b c d e Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 137–141. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1971.
  6. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1980, s. 162. Otava 1979, Helsinki.
  7. ↑ Elo, Jarkko; Kurri, Ilari: Satakunnan maakuntakirja, s. 125–130. Pori: Satakuntaliitto, 1999. ISBN 952-5295-08-7
  8. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.
  9. ↑ Ulvila lämpenemässä kuntaliitokselle Porin kanssa Yle Uutiset. 20.2.2013. Viitattu 13.2.2023.
  10. ↑ STT: Europa Nostra -palkinto Leineperin ruukille Helsingin Sanomat. 30.1.1994. Viitattu 24.7.2022.
  11. ↑ Leineperin Ruukki | Elävän kädentaidon ja ruukkihistorian keskus Ulvilassa www.leineperinruukki.fi. Viitattu 24.7.2022.
  12. ↑ Kullaan Metsäoppilaitoksen koulu - Projektit Pallas Rakennus. Viitattu 24.7.2022.
  13. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 266–267. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9
  14. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 36–37. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]