Kultabromidi

Kultabromidi
Tunnisteet
CAS-numero 10294-28-7
PubChem CID 82525 ja 11373975
Ominaisuudet
Molekyylikaava AuBr3
Moolimassa 436,67
Ulkomuoto Ruskehtavan punainen kiteinen aine
Sulamispiste 160 °C (hajoaa)[1]
Liukoisuus veteen Liukenee veteen[1]

Kultabromidi (AuBr3) on kulta- ja bromidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä ja reagenssina analyyttisessä kemiassa.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa kultabromidi on ruskehtavan punaista, lähes mustaa, kiteistä ainetta.[2][3] Kiinteänä se on rakenteeltaan dimeeri Au2Br6 ja sen alkeiskoppi on monokliininen[4][5]. Yhdiste liukenee veteen ja etanoliin[1][3]. Kultabromidi muistuttaa kemiallisilta ominaisuuksiltaan kulta(III)kloridia[6] ja sen muodostaa esimerkiksi bromidi-ionien kanssa kompleksisen tetrabromoauraatti(III)ionin ([AuBr4]-)[2].

Kultabromidia valmistetaan alkuaineistaan kullasta ja bromista kuumentamalla[2].

2 Au + 3 Br2 → 2 AuBr3

Kultabromidia käytetään katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä esimerkiksi hydrolyyseissä, kuten Nef-reaktiossa ja sykloadditioissa.[7] Analyyttisessä kemiassa sitä voidaan käyttää alkaloidien tunnistamiseen[3].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–65. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.5.2020). (englanniksi)
  2. ↑ a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1282, 1287. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.5.2020). (englanniksi)
  3. ↑ a b c Robert A. Lewis: Hawley's Condensed Chemical Dictionary, s. 681. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781119267843 (englanniksi)
  4. ↑ Klaus-Peter Lörcher & Joachim Strähle: Die Kristallstruktur des Gold(III)bromids. Zeitschrift für Naturforschung B, 1975, 30. vsk, nro 9–10, s. 662–664. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.5.2020. (saksaksi)
  5. ↑ Axel Schulz & Magdolna Hargittai: Structural Variations and Bonding in Gold Halides: A Quantum Chemical Study of Monomeric and Dimeric Gold Monohalide and Gold Trihalide Molecules, AuX, Au2X2, AuX3, and Au2X6 (X=F, Cl, Br, I). Chemistry — A European Journal, 2001, 7. vsk, nro 17, s. 3657–3670. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.5.2020. (englanniksi)
  6. ↑ J. G. Cohn, Eric W. Stern & Samuel F. Etris: Gallium and Gallium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010. (englanniksi)
  7. ↑ Tse-Lok Ho: Fiesers' Reagents for Organic Synthesis, s. 270. John Wiley & Sons, 2011. ISBN 978-1-118-01522-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.5.2020). (englanniksi)