Kulttuurihäirintä (engl. culture jamming) on laillisesti ja laittomasti tuotettua häiriötä mainostajien ja mainosten vastaanottajien välille.[1] Se sekoittaa aktivismia ja taidetta, ja siihen liittyy usein tilan valtaaminen. Sen ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi graffitit, vastamainokset ja kaupunkitilassa tapahtuvat esitykset.[2]
Termi kulttuurihäirintä on johdettu radiohäirinnästä, joka on sodankäynnin keino vaikuttaa vihollisten keskinäiseen viestintään. Radiohäirinnällä on yritetty esimerkiksi muuttaa viestien sisältöä tai estää niiden vastaanotto. Samankaltaisesti kulttuurihäirinnällä pyritään häiritsemään alkuperäistä viestiä.[3]
Kulttuurihäinnän juuret ovat 1950–1960-luvun Ranskassa, jossa situationistit kokivat kuvien ohjaavan ihmisten toimintaa ja moraalia. Heidän mielestään kuvat tekivät ihmisistä passiivisia kuluttajia ja vahvistivat kapitalistista yhteiskuntaa. Vastahyökkäyksenä situationistit käyttivät kuvia uusissa yhteyksissä ja kuvamuokkauksissa.[3]
Kirjailija Jari Tammisen mukaan graffitit voi tulkita poliittisiksi siinä mielessä, että ne valtaavat kaupunkitilaa mainoksilta. Totuttua kaupunkitilaa häiritsevä taide pakottaa katsojan miettimään kaupunkitilaa uudesta näkökulmasta.[2]