Kungshatt
Kungshattin kallioseinämä, jolla hattu seisoon pylvään päähän nostettuna edelleen.
| Sijainti | |
|---|---|
| Vesialue | |
| Korkein kohta | |
| Pinta-ala |
1 900 ha |
| Asukasluku |
noin 20 |
|---|
Kungshatt on Mälarenin saari Ruotsissa Ekerön kunnassa, joka sijaitsee Tukholman läänissä.[1][2]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kungshatt on 2,3 kilometriä pitkä ja 1,2 kilometriä leveä saari, jonka pinta-ala on 1 900 hehtaaria eli 1,9 neliökilometriä. Se sijaitsee Mälarenin itäpään etelärannan tuntumassa niin, että mantereen puolella tulee Tukholman keskustasta alkavan ja sen lahdensuusta Fiskarfjärdeniin asti jatkuva salmi. Saaren kaakkoispuolella sijaitsee Tukholman Sätra, koillispuolella saari Fågelön, ja sen luoteispuolella suuri Lovönin saari. Tukholmasta tulevasta lahdensuusta alkaa luoteeseen päin Lambarfjärdeniin jatkuva salmi. Kungshatt sijaitsee molempien salmien ja lännessä sijaitsevan Lovönin välisessä saariryhmässä. Saariryhmään kuuluvat edellisten saarien lisäksi Kärsön, Björnholmen, Tallholmen, Granholmen, Krankholmen ja Skräddarholmen. Sätran puolella on salmen leveys 210–500 metriä, Lovönille 350–600 metriä ja Fågelönille 400 metriä. Aivan Kungshattin vieressä sijaitsee joitakin luotoja kuten Fiskarholmen, Pilgrundet, Utterholmen, Pungarna ja Dukaten. Saaren korkeat kalliot näkyvät hyvin Sätran puolelle salmea ja kallioiden päällä seisoo pylväs, jonka kärkeen on kiinnitetty kuparista valmistettu hattu.[1][2][a]
Saari on pääosin metsän peitossa, mutta aiemmasta tiilitehdasalueesta on jäljellä joitakin avonaisia niittyjä. Saaren lounaiskärjessä sijaitsee länteen aukeava lahti Boviken, jota veneet käyttävät suojaisana levähdyspaikkana. Saaren rantaviiva on muuten melko suora. Sisäosissa on kolme lampea, jotka vesikasvillisuuden perusteella ovat matalat. Saarella on 140 rakennettua tonttia, joista noin 20 asutaan kiinteästi. Tonttialueet on ryhmitelty pienille alueille, joita kutsutaan nimillä Kungshättan, Nya Kungshatt, Kungsborg, Herrman ja Eriksberg. Saarelle ei tule siltaa tai lossia, mutta pohjoisrannan laiturilla liikennöi SL:n laivalinja 89. Kesäkuukausina liikennöi lisäksi Strömmin Drottningholmslinje käyden edellisen laiturin lisäksi myös Nya Kungshattin ja Kungsborgin laitureissa.[1][a]
Vuosien 2006–2026 aikana on valmisteltu ja nykyään ollaan rakentamassa Tukholman ohitustietä, jolla on pitkiä tunneliosuuksia esimerkiksi Mälarenin ja sen saarien alla. Tielinjaus kulkee Kungshattin alta, mutta saarelta ei rakenneta pääsyä tunneliin.
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saaren vaiheita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rautakaudella ja erityisesti viikinkiajalla oli saaren huipulla varoitusketjun vartiopaikka ja merkkitulen sytytyspaikka. Kungshatt on ilmeisesti sama saari kuin 1500-luvulla nimellä Serszöön kutsuttu saari. Vuonna 1531 vaihtoi kruunu Lovönin Norrbyn kylän vastineeksi Serzöönin maista. Vielä vuonna 1556 saivat Söderbyn talonpojat verohelpotuksia vastineeksi menetetyistä niityistään saarella.[a]
Saarella sijaitsi Kungshattin kartano, joka mainitaan 1680-luvun asiakirjassa Kungshattin säterinä. Säterin omistaja oli tuolloin Didrik Wrangel. Siellä vietti myös 1700-luvun alussa kesäkuukausiaan Hedvig Taube, joka oli kuninkaan Fredrik I rakastajatar. Säterin puutarhaan oli istutettu ristinmuotoinen lehmusreunustainen käytävä, joka näkyy maastossa edelleen. Muu osa puutarhasta on metsittynyt täysin. Säterin päärakennusta ei enää ole olemassa, mutta sen kummatkin sivurakennukset (flyglar) ovat asuttuja.[a]
Saarella on myöhemmin toiminut kolme samanaikaista tiiliruukkia: Kungshatt, Kungsvik ja Kungshättan. Kungshattin tiiliruukki oli Tukholman seudun suurin tiilitehdas. Kungshatt on perustettu 1800-luvun alussa, kun Tukholmassa oli käynnissä vilkas rakentamisen kausi. kaksi muuta tehdasta käynnistettiin 1900-luvulla. Savimateriaali otettiin saaren eri osista, joista muistona on kolme pientä lampea. Tiilituotanto saavutti 1900-luvunalussa neljän miljoonan tiilen rajan 100 työmiehen voimin. Savi ja hiekka nostettiin kesäisin, jolloin tiilet leivottiin ja kuivatettiin, ja poltto tapahtui joulukuussa. Keväällä tiilet kuljetettiin kaupunkiin Sätran telakalla rakennetuilla proomuilla ja myytiin eteenpäin. Viimeisen tehtaan tuotantoa pidettiin yllä siihen asti, kunnes savi loppui saarelta. Tämän arvioitiin tapahtuvan vuonna 1948, mutta tehdas syttyi palamaan vuonna 1947 eikä palokuntaa kutsuttu sammuttamaan paloa.[3][a]
Hatun tarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jo 1600-luvulta asti on saaren kallioseinämän huipulla sijainnut puinen hattu pylvään kärjessä. Kaarle XI:n kaudella puinen hattu korvattiin pellistä valmistetulla hatulla. Hattu on uusittu vanhan hajottua vuosina 1737, 1782 ja 1911. Hatusta kerrotaan tarinaa saagakuninkaasta, jolla on toisinaan tarkoitettu Erik Väderhattia. Hänen onnistui pakenemaan vihollisiaan hyppäämällä hevosellaan alas kallioseinämältä järveen ja pelastui ainoastaan sen vuoksi, että hevonen osasi uida vastarannalle. Pakonsa aikana hänen hattunsa putosi ylhäällä kalliolle. Paikallinen tarina sai yleistä huomiota, kun Karl August Nicander julkaisi siitä kertovan runon kirjassaan Runor vuonna 1824. Kuudes hattu valmistettiin raudan sijasta kuparista ja asetettiin paikalleen 2. kesäkuuta 1925 tunnetun revyytaiteilijan ja sanomalehtimiehen Emil Norlander toimesta. Seitsemäs hattu on pystytetty syyskuussa 1996.[a]
-
Hattu pylvään nokassa -
Näkymä saarelle lounaasta päin -
Etelästä katsottuna -
Yhteysaluksen laituripaikka saaren pohjoispäässä -
Eriksbergin huvilarakennus -
Tiilitehtaan rakennukset ennen paloa
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kungshatt Wikimedia Commonsissa
