Kuolanpioni | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kaari: | Siemenkasvit |
Alakaari: | Koppisiemeniset |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Saxifragales |
Heimo: | Pionikasvit Paeoniaceae |
Suku: | Pionit Paeonia |
Laji: | anomala |
Kaksiosainen nimi | |
Paeonia anomala |
|
Katso myös | |
Kuolanpioni (Paeonia anomala) on kestävä ja vankkarakenteinen pionilaji, jolla on laaja levinneisyysalue aina Kuolan niemimaalta Uralille, Xinjiangiin, Mongoliaan ja Altaille. A. O. Kihlman ja J. Montell havaitsivat lajin Kuolassa ja toivat sitä siemeninä Suomeen jo 1800-luvulla, missä sitä tavataan vanhoissa pihapiireissä. Laji on sopeutunut mantereiseen ilmastoon. Sille on tyypillistä, että se kukkii aikaisin, jopa toukokuussa, ja sen lehdet punertuvat voimakkaasti syksyä kohti. Kukat saattavat kestää vain muutamia päiviä, terälehtien väri vaihtelee punaisen ja violetin välillä. Laji on monivuotinen, lähtee kasvuun juurakosta ja siemenistä.[1] Parhaat kasvupaikat ovat puolivarjoisia. Paikan lumisuus ei ole ongelma. Kasvin korkeus voi ylittää metrin. Kuolanpionin ja sen lähilajien taksonomiaa ja sukulaissuhteita on nykyään melkoisen perusteellisesti selvitetty.[2][3][4]
Kasvi on lievästi myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen ei yleensä aiheuta oireita. Venäjällä sen sekä juurta ("Maarianjuuri") että maanpäällisiä osia on käytetty kansanlääkinnässä. Siitä on löydetty muun muassa salisyyli- ja bentsoehappoa sekä eteerisiä öljyjä.[5]