Kuparikoivu | |
---|---|
Kuparikoivu Sichuanissa, Kiinassa |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Lahko: | Fagales |
Heimo: | Koivukasvit Betulaceae |
Alaheimo: | Betuloideae |
Suku: | Koivut Betula |
Laji: | albosinensis |
Kaksiosainen nimi | |
Betula albosinensis |
|
Synonyymit | |
Betula utilis ssp. albosinensis |
|
Katso myös | |
Kuparikoivu (Betula albosinensis) on koivujen (Betula) sukuun kuuluva lehtipuu. Se voidaan luokitella myös himalajankoivun (Betula utilis) alalajiksi.
Kuparikoivu voi kasvaa noin 30 metriä korkeaksi. Sen rungon kuori eli tuohi on kiiltävää, väriltään oranssia tai punertavaa ja repeilee paperimaisina paloina. Oksat ovat punertavanruskeita.[1]
Kuparikoivun puuaines on kovaa ja tiheää. Sydänpuu on vaaleanpunertavanruskeaa.[1]
Lehtien ruodit ovat 0,5–1,5 cm pitkiä. Lehtilapa on pyöreähkö, 3–8 cm pitkä ja 2–5 cm leveä. Lehtien kärjet ovat teräviä ja laidat toissahalaitaisia. Lehdissä on 10–14 sivusuonta keskisuonen molemmin puolin.[1]
Emikukinnot sijaitsevat yksittäin, pareittain tai kolmittain ja ovat 3–4 cm pitkiä sekä halkaisijaltaan noin 1 cm. Kuparikoivu kukkii touko–kesäkuussa ja tuottaa hedelmiä heinä–elokuussa. Hedelminä olevat pähkylät ovat pyöreitä, halkaisijaltaan 2–3 mm ja niissä on kaksi kalvomaista lenninsiipeä.[1]
Kuparikoivua kasvaa lämpimän alueen lehtimetsissä 1000–3400 metrin korkeudella merenpinnasta. Lajia tavataan Kiinassa yhdeksän eri maakunnan alueella.[1]
Kuparikoivun puuainesta käytetään moniin eri käyttötarkoituksiin. Kuparikoivua voidaan kasvattaa myös koristekasvina.