Kuubalainen keittiö
Kuubalainen keittiö perustuu Kuuban valtion jakelemaan ruoka-annokseen, jota täydennetään trooppisilla hedelmillä sekä kaupoista, toreilta, työpaikkojen kahviloista ja mustasta pörssistä saatavalla ruoalla. Perusruokaa ovat riisi ja sokeri, ja lihana nautitaan yleensä possua tai kanaa.
Säännöstelty ruoka-annos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuuba on sosialistinen maa, jossa ruokaa säännöstellään. Valtio tarjoaa jokaiselle kansalaiselle saman kuukausittaisen ruoka-annoksen lähes ilmaiseksi. Vaikka annos on niukka, kukaan ei joudu kärsimään nälästä. Tyypillinen kuukausittainen ruoka-annos sisältää viisi munaa, 2,5 kilogrammaa valkoista sokeria, raakasokeria, valkoista riisiä ja papuja, kaksi desilitraa ruokaöljyä sekä 200–500 grammaa sianlihaa tai jauhelihaa ja soijaa. Trooppisia hedelmiä Kuubassa on helppo saada muutenkin, joten niitä ei kuulu annokseen. Lisäksi jokaiselle kansalaiselle tuodaan kotiin yksi sämpylä joka ilta. Pienet lapset saavat litran maitoa päivässä ja vanhemmat lapset litran jogurttia. Kuubalaiset täydentävät ruokavaliotaan ostamalla ruokaa valtion omistamista ruokakaupoista, toreilta, työpaikkansa kahvilasta ja mustasta pörssistä.[1]
Ruoan säännöstelyn vuoksi Kuuban saaren ruokakulttuurista puuttuu nykyisin sellaisia perinteisiä ruokia, jotka kuuluivat siihen aiemmin ja joita syödään yhä kuubalaisten maahanmuuttajien yhteisöissä Miamissa ja New Yorkissa.[1]
Ruoka-aineet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Riisi on tärkeä osa kuubalaista ruokavaliota, ja sitä syödään päivittäin lounaalla ja päivällisellä. Riisi tuodaan maahan etupäässä Vietnamista. Toinen tärkeä ruoka-aine ovat erilaiset pavut, joita syödään riisin kanssa. Suosittuja juureksia ja vihanneksia (viandas) ovat maniokki, bataatti, jamssi, peruna, kurpitsa ja keittobanaani. Niitä valmistetaan monella erilaisella tavalla, usein keitettynä tai paistettuna. Yleisin liha on sianliha, joka on myös kuubalaisten tärkein proteiinin lähde. Sikaa syödään usein mojo-kastikkeen kera. Myös kanaa syödään, vaikka se ei yleensä kuulukaan ilmaiseen ruoka-annokseen. Pihvi on nykyisin Kuubassa harvinaista herkkua, mutta naudanlihaa saadaan vähän jauhelihan muodossa ruoka-annoksessa. Ruoka-annokseen kuuluu joskus makrillia, ja kaupoista ostetaan säilykekalaa. Vaikka Kuuba on saarivaltio, tuoretta kalaa ei käytetä kovinkaan paljon. Hedelmiä on helposti saatavilla vuoden ympäri, ja monella perheellä on omia hedelmäpuita pihallaan. Mango on yleisin hedelmä.[1]
Vaikka Kuubassa ei yleensä nälkää nähdäkään, raudan puutteen vuoksi anemiaa esiintyy paikoittain laajalti.[1]
Ateriat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuubalaiseen aamiaiseen kuuluu usein leipäviipale, hedelmähilloa ja hedelmiä sekä vahvaa kuubalaista kahvia sokerin kanssa mutta harvoin maidon kanssa. Maaseudulla aamiaisella nautitaan joskus myös kananmuna tai lihaa. Lounas on päivän pääateria, vaikka lounastauko onkin Kuubassa lyhyempi kuin muissa latinalaisen Amerikan maissa. Moni nauttii lounaan työpaikallaan tai koulussa, jotkut kotona. Lounaaksi ja päivälliseksi syödään usein riisiä ja lihaa tai kalaa vihannesten kanssa. Riisi valmistetaan nykyisin riisikeittimellä. Ruoka ei ole kovinkaan voimakkaasti maustettua, ja makua saadaan sipulista, valkosipulista, suolasta, öljystä ja ihrasta sekä sokerista. Ruokailijat kokoavat yleensä eri ruoka-aineet omalle lautaselleen, mutta jälkiruoka tarjoillaan erikseen. Ruoan kanssa juodaan yleensä vettä. Kahvin lisäksi toinen suosittu alkoholiton juoma on malta, jota tehdään ohrasta ja humalasta. Kasvissyönti on Kuubassa harvinaista.[1]
Erikoisaterioita nautitaan Kuuban useiden juhlapäivien aikana, jouluisin ja uudenvuodenpäivänä sekä syntymäpäivinä ja häissä. Niihin kuuluu usein katuruokaa, olutta, rommia ja kuubalaisia sikareita.[1]
Suosittuja välipaloja ovat bocaditos-kinkkuleivät ja pastelitos-leivonnaiset.[1]
Ravintolat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuubassa on niin valtion omistamia kuin yksityisiäkin ravintoloita. Tavalliset kuubalaiset saavat nykyisin myydä kodeissaan valmistamaansa ruokaa ulkomaisille turisteille. Myös kiinalaisia ravintoloita on paljon, ja maassa on myös joitain valtion omistamia pikaruokaravintoloita.[1]