Kuultomonnit | |
---|---|
Sillimonni (Clupisoma garua) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Monnikalat Siluriformes |
Heimo: |
Kuultomonnit Schilbeidae Bleeker, 1858 |
Suvut[1] | |
|
|
Katso myös | |
Kuultomonnit (Schilbeidae, joskus Schilbidae) on monnikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan makeista vesistä Afrikasta ja Etelä-Aasiasta. Eräitä kuultomonnilajeja pidetään akvaariokaloina.
Varhaisimmat kuultomonnien heimoon kuuluvien lajien fossiilit on ajoitettu tertiäärikaudelle. Nykyään heimoon kuuluu noin 15 sukua ja 56–62 lajia.[1][2] Ruumiinrakenteeltaan kuultomonnit ovat pitkulaisia ja litteähköjä kaloja. Useimmilla heimon kaloilla on selkäevä ja rasvaevä, mutta eräiden sukujen lajeilta ne puuttuvat. Tyypillisiä piirteitä kulltomonneille ovat kuonon 4 viiksisäieparia, suurikokoiset silmät, hyvin pitkä peräevä ja selkeästi haarautunut pyrstöevä. Eräät kuultomonnilajit, kuten niilinkuultomonni (Parailia pellucida) ovat läpikuultavia ja joiden verisuonet ja uimarakko ovat helposti havaittavissa.[1][3][4]
Kuultomonnilajit ovat makeiden vesien lajeja. Niitä tavataan Saharan eteläpuolisesta Afrikasta ja Etelä-Aasiasta Pakistanista Borneolle ulottuvalta alueelta. Suurikokoiset heimon lajit, kuten sillimonni (Clupisoma garua) ja pikkulohimonni (Eutropiichthys murius) ovat tärkeitä ruokakaloja ja pienemmät, kuten niilinkuultomonni, ovat suosittuja akvaariokaloina.[1][3][4]