Kvanttivaahto on kvanttimekaniikan käsite, jolla tarkoitetaan maailmankaikkeuden pienimmän mittakaavan (noin 10-35 metriä eli Planckin pituus) perusrakennetta.[1] Termin kehitti ensimmäisenä John Wheeler 1950-luvulla.[1] Kvanttivaahto koostuisi erittäin pienistä mustista aukoista, jotka muokkaisivat aika-avaruuden rakennetta itseään.[1] Teoriaa on kuitenkin mahdotonta todistaa, sillä parhaimmillakin hiukkaskiihdyttimillä on mahdotonta tutkia asioita näin pienessä mittakaavassa.
Vaihtoehtoisena teoriana kvanttivaahdolle on pidetty supersäieteoriaa, jonka mukaan pienimmän mittakaavan rakenne koostuisi värähtelevistä säikeistä.