Kvietismillä on filosofiassa useita merkityksiä:
- Kvietismi on kristillisen filosofian suuntaus, joka vaikutti Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa 1600-luvulla. Sen alkuperä oli kuitenkin paljon varhaisempi. Kvietistit olivat mystikkoja, jotka kannattivat omien toiveiden ja oman tahdon kuolettamista. Katolinen kirkko julisti kvietismin lopulta harhaopiksi.
- Kvietismi on filosofinen lähestymistapa, jossa filosofian rooli nähdään ensisijassa terapeuttisena ja parantavana. Kvietistin mukaan filosofialla ei ole tarjottavanaan positiivisia oppilauseita, vaan sen arvo on kielellisten ja käsitteellisten järjestelmien aiheuttamien epäselvyyksien ja sekaannusten purkamisessa. Tunnetuin kvietisti tässä merkityksessä on ollut Ludwig Wittgenstein.
- Kvietismi on šiialaisuudessa vaikuttava virtaus, jonka mukaan uskontoa ja politiikkaa ei tulisi sekoittaa toisiinsa.[2]
- Normatiivinen kvietismi on oikeusrealistinen näkemys, jonka mukaan ei ole järkevää antaa tuomareille normatiivisia ohjeita siitä, mitä heidän tulisi tehdä, koska tuomarit tekevät oikeustapauksiin liittyviä päätöksiä kussakin tapauksessa vaikuttavien tosiseikkojen perusteella.[3]