Lagotto romagnolo
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Lagotto romagnolo | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Italia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 4 456[1] |
| Rodun syntyaika | esiintyy maalauksissa jo 400 vuotta eaa |
| Alkuperäinen käyttö | vedestä noutava koira |
| Nykyinen käyttö | tryffelikoira, seurakoira |
| Elinikä | 15–17 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | lagotto, italiantryffelikoira, italianvesikoira, Romagna Water Dog, chien d'eau romagnol, Wasserhund der Romagna, perro de agua de Romagna, romagna veekoer |
| FCI-luokitus |
ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat alaryhmä 3 Vesikoirat #298 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | Urokset noin 13–16 kg ja nartut noin 11–14 kg. |
| Säkäkorkeus | Urokset 43–48 cm (ihannekorkeus 46 cm) Nartut 41–46 cm (ihannekorkeus 43 cm) Sallittu poikkeama ± 1 cm. |
| Väritys | Yksivärinen luonnonvalkoinen, valkoinen ruskein tai oranssein merkein, pienipilkkuinen ruskeavalkoinen, ruskea valkoisin merkein, yksivärinen erisävyinen ruskea ja yksivärinen oranssi |
Lagotto romagnolo on italialainen koirarotu. Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus oli vedestä noutava lintukoira. Myöhemmin sitä on käytetty tryffelinetsintään.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lagotto on sopusuhtainen, vaatimattoman näköinen koira. Sillä on iloinen ilme, joka vastaa rodun luonnetta. Turkin laatu vaihtelee koirakohtaisesti. Sen turkki on kihara, villava ja tiheä. Turkista ei irtoa karvaa, mutta se huopaantuu herkästi, joten sitä pitää hoitaa avaamalla takut ja poistamalla kuollutta pohjavillaa. Lagoton turkkia ei tavata pitää aukikarstattuna, vaan pohjavillan poiston jälkeen turkki kastellaan ja annetaan kuivua itsekseen, jolloin karva vetäytyy taas kiharoille.
Pää on melko suuri ja ylhäältä katsottuna puolisuunnikkaan mallinen. Kirsu on suuri ja kuono-osa leveä. Purenta on täydellinen leikkaava- tai tasapurenta. Korvat ovat kolmionmuotoiset ja taittuneet. Kaula on lihaksikas, runko tiivis ja vahva.
Lagoton selän on oltava suora, eikä häntä saa koskaan olla kippuralla. Jalat ovat lihaksikkaat ja suorat, liikkeet tasaiset ja reippaat.
Turkki voi olla väriltään esimerkiksi ruskea tai valkoinen merkein, pienipilkkuinen ruskeavalkoinen eli roan. Osalla lagotto romagnoloista on ruskea maski. Rodun säkäkorkeus uroksilla on 43–48 cm (ihannekorkeus 46 cm) ja nartuilla 41–46 cm (ihannekorkeus 43 cm, jonka sallittu poikkeama +/–1cm). Paino on uroksilla noin 13–16 kg ja nartuilla noin 11–14 kg. Rodun sanotaan joskus muistuttavan espanjanvesikoiraa.
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lagotto on luonteeltaan iloinen, kekseliäs, hyväntahtoinen ja pehmeä koira, joka on hyvin kiintynyt omistajaansa. Se on erittäin hyvä seuralainen sekä erinomainen varoittaja. Lempeällä, mutta johdonmukaisella koulutuksella lagotosta saa koulutettua hyvin käyttäytyvän koiran. Siltikin rodulla on paljon luonnevaihteluita yksilöiden välillä, joita ei koulutuksella pysty poistamaan. Rodulla esiintyy myös jonkin verran arkuutta sekä heikkoa hermorakennetta. Riistaviettiä on jalostettu rodusta pois, jotta koira pystyisi keskittymään paremmin tryffeleiden etsintään. Joillakin yksilöillä riistaviettiä saattaa kuitenkin olla jäljellä.
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lagotto romagnolo on kotoisin Ravennan suoalueilta ja Comacchion alangoilta.[3] Alun perin se kehitettiin noutavaksi lintukoiraksi. Kun Romagnassa sijaitsevia suoalueita kuivattiin ei lagottoja enää tarvittu ja kanta kuihtui nopeasti, kunnes sen hyvää hajuaistia alettiin hyödyntää arvokkaiden tryffelisienien etsinnässä. Se vakiinnutti nopeasti paikkansa tryffelinetsinnässä.
Suomen ensimmäiset lagotot tuotiin Italiasta vuonna 1996 ja ensimmäinen suomalainen pentue syntyi 16.8.1999. Rotu saavutti suosiota nopeasti, ja jo vuonna 2005 lagottoja rekisteröitiin lähes 200.
Nykyinen tilanne ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodun kanta on pieni, ja lisää jalostusmateriaalia tarvittaisiinkin sen ulkopuolelta. Kotimaassaan Italiassa lagottoja käytetään edelleen pääasiassa tryffelisienten etsinnässä. Suomessa lagotot ovat pääasiassa seura- ja harrastuskoiria, joita kilpailee näyttelyiden ohessa mm. agilityssä, tokossa ja rally-tokossa. Erinomaisen hajuaistinsa ansiosta monia lagottoja käytetään Suomessakin sienten, kuten kantarellien, suppilovahveroiden ja korvasienien etsintään. Suomesta on löydetty myös tryffeleitä lagottojen avulla. Rodulla on palveluskoirakoeoikeudet, ja muutamat harrastavat aktiivisesti palveluskoiralajeja.
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lonkkadysplasiatilanne Suomessa on parantunut huomattavasti rodun mentyä PEVISAan 1. heinäkuuta 2008 alkaen. Tämän jälkeen koiria on alettu kuvata huomattavasti enemmän. Jalostukseen käytettävien yksilöiden raja-arvo on D. E-lonkkaisten tai kuvaamattomien yksilöiden jälkeläisiä ei rekisteröidä. Suomen Spanieliliiton lagottojen jalostuksen toimintaohjeen mukaan C-lonkkaisen koiran jalostuskäytön edellytyksenä on, että toisella osapuolella on A- tai B-lonkat. D-lonkkaisen koiran jalostuskäyttö ei saa jalostustoimikunnan hyväksyntää. Koiraa, jolla on nivelrikko, ei suositella käytettäväksi jalostukseen eikä se saa jalostustoimikunnan hyväksyntää.
Silmäsairauksia on todettu yksittäisiä tapauksia mutta ne eivät ole rodulla ongelma. Kivesvikaa, allergioita ja luonneongelmia on esiintynyt jonkin verran.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 22.11.2017)
- ↑ Lagotto Romagnolo. American Kennel Club. Haettu 23.8.2021
- ↑ Rotumääritelmä: Lagotto romagnolo. Suomen Kennelliitto, 18.10.2016. Haettu 23.8.2021.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]