Lamivudiini

Lamivudiini
Lamivudiini
Lamivudiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
4-amino-1-[(2R,5S)-2-(hydroksimetyyli)-1,3-oksatiolan-5-yyli]pyrimidin-2-oni
Tunnisteet
CAS-numero 134678-17-4
ATC-koodi J05AF05
PubChem CID 60825
DrugBank DB00709
Kemialliset tiedot
Kaava C8H11N3O3S 
Moolimassa 229,26
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Fysikaaliset tiedot
Sulamispiste 160–162 °C
Liukoisuus veteen 70 g/l
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 86 %
Proteiinisitoutuminen < 36 %
Metabolia ?
Puoliintumisaika 5–7 tuntia
Ekskreetio Renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen

Lamivudiini on viruslääke, jonka toiminta perustuu viruksen käänteiskopioijaentsyymin toiminnan inhibitioon. Lamivudiinia käytetään osana yhdistelmäterapiaa HIV:n hoitoon ja kroonisen hepatiitti B:n hoitoon mono- tai yhdistelmäterapiana. [1]

Rakenne ja aktiivisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lamivudiini on sytidiinianalogi [2] eli muistuttaa rakenteeltaan DNA:n sytidiininukleosidia. Lamivudiinissa on kaksi kiraalista hiiliatomia, joiden takia molekyyli voi esiintyä varsinaisen lamivudiini- eli (2R,5S)-muodon lisäksi (2R,5R)-, (2S,5S)- ja (2S,5R) -muodoissa, ja yhdiste syntetisoidaankin stereoselektiivisillä menetelmillä [3].

Lamivudiini muuttuu soluissa aktiiviseen muotoon, lamivudiini-5’-trifosfaatiksi (L-TP), joka kilpailee sitoutumisesta deoksisytidiini-5’-trifosfaatin kanssa viruksen käänteiskopioimaan DNA:han, ja jonka vaikutusmekanismi on estää HIV-1- ja HIV-2 -viruksilla käänteiskopioijaentsyymin toiminta ja toimia siten viraalisen DNA:n synteesin katkaisijana. Hepatiitti B -viruksella lääkeaineen aktiivinen muoto on lamivudiini-5’-monofosfaatti (L-MP), joka vastaavasti estää hepatiitti B -viruksen DNA-polymeraasin toiminnan liityttyään syntetisoitavaan DNA-ketjuun. [4][5]

Metabolia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lamivudiinille sekä happamissa että emäksisissä oloissa selvästi yleisin (lähes 90 %) hajoamismekanismi on hydrolyyttinen deaminaatio [6]. Lamivudiini erittyy virtsaan pääosin muuttumattomana, mutta noin 5 % siitä metaboloituu lamivudiinisulfoksidiksi sulfotransferaasientsyymin katalysoimana [4][7]. Lamivudiinin vähäistä metaboliaa selittää aineen korkea vesilikoisuus.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Pharmaca Fennica pharmacafennica.fi. Viitattu 18.4.2020.
  2. ↑ Caroline M. Perry, Diana Faulds: Lamivudine: A Review of its Antiviral Activity, Pharmacokinetic Properties and Therapeutic Efficacy in the Management of HIV Infection. Drugs, 1997-04, nro 4, s. 657–680. doi:10.2165/00003495-199753040-00008 ISSN 0012-6667 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  3. ↑ Maria Federica Caso, Daniele D’Alonzo, Stefano D’Errico, Giovanni Palumbo, Annalisa Guaragna: Highly Stereoselective Synthesis of Lamivudine (3TC) and Emtricitabine (FTC) by a Novel N -Glycosidation Procedure. Organic Letters, 5.6.2015, nro 11, s. 2626–2629. doi:10.1021/acs.orglett.5b00982 ISSN 1523-7060 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  4. ↑ a b PubChem: Lamivudine pubchem.ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 18.4.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Koulu, Markku., Tuomisto, Jouko., Ahtee, Liisa., Gummerus): Farmakologia ja toksikologia. Kuopio: Medicina, 2001. 58277506 Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste Teoksen verkkoversio (viitattu 18.4.2020).
  6. ↑ Moolchand Kurmi, Saranjit Singh: Stability behavior of antiretroviral drugs and their combinations. 7: Comparative degradation pathways of lamivudine and emtricitabine and explanation to their differential degradation behavior by density functional theory. Journal of Pharmaceutical and Biomedical Analysis, 2017-08, nro 142, s. 155–161. doi:10.1016/j.jpba.2017.04.034 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  7. ↑ Mark A. Johnson, Katy H.P. Moore, Geoffrey J. Yuen, Alan Bye, Gary E. Pakes: Clinical Pharmacokinetics of Lamivudine:. Clinical Pharmacokinetics, 1999, nro 1, s. 41–66. doi:10.2165/00003088-199936010-00004 ISSN 0312-5963 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.