Langerpalkkisilta on ulkonäöltään kaarisiltaa muistuttava siltatyyppi, jossa kantavana rakenteena ovat kaari ja jäykistyspalkki, johon kaari tukeutuu.[1] Kaarisillassa sillan perustukset ottavat vastaan kaaren alapäihin vaikuttavat vaakavoimat, langerpalkkisillassa vastaavat vaakavoimat ottaa vastaan jäykistyspalkki. Kaaret on yhdistetty toisiinsa ristikoin. Siltatyypin kehitti itävaltalainen insinööri Joseph Langer vuonna 1859.[2]
Suomen ensimmäinen tyylipuhdas kokoteräksinen langerpalkkisilta oli vuonna 1951 valmistunut Bruno Kivisalon suunnittelema Jännevirran silta.[3] Sillan rakentaminen alkoi jo vuonna 1938, mutta sota keskeytti rakennustyöt, joita päästiin jatkamaan vasta 1940-luvun loppupuolella.[3] Jännevirran silta sijaitsi Kuopion ja Siilinjärven rajalla, vanhaan siltakokonaisuuteen kuului langerpalkkisillan lisäksi nostosilta ja palkkisiltoja.[3] Vanha silta korvattiin uudella sillalla, joka avattiin liikenteelle syyskuussa 2018.[4] Vanha silta purettiin tämän jälkeen.
Suomeen on rakennettu teräksisiä langerpalkkisiltoja lähinnä 1960-luvulla. Jännevälit olivat alle sata metriä, pidemmille aukoille rakennettiin riippusilta. Siltatyyppi valittiin usein maisemaan soveltumisen takia. Ensimmäisissä silloissa kaari oli tehty teräsprofiileista, niin että kaaressa oli taitteet. Myöhemmin kaari tehtiin hitsaamalla ja muodosta saatiin jouhevampi.[5]
Tie- ja vesirakennushallituksen siltaosastolla tehtiin jänneväliltään 65-metrisen langerpalkkisillan tyyppipiirustukset, suunnittelijat olivat diplomi-insinöörit Hannu Myllymäki ja Heino Ollila. Niiden mukaan on rakennettu muun muassa valtatie 7:n Savukosken sillan korvannut Ahvenkosken voimalaitoksen alakanavan silta Pyhtään Ahvenkoskella, valtatie 4:llä oleva Kotakennäänsalmen silta Äänekoskella ja seututie 637:n Matilanvirran silta Äänekosken Sumiaisissa. Näiden siltojen mitoituksessa ei oltu huomioitu väsytyksen aiheuttamaa rasitusta, ja siitä seurasi vaurioita riipputankojen kiinnityskohdissa. Vaurioitumista havaittiin Matilanvirran sillassa[5] ja myös vilkkaasti liikennöidyssä Kotakennäänsalmen sillassa.[6] Kotakennäänsalmen sillan peruskorjaus alkoi kesän 2013 alussa,[7] ja silta voitiin ottaa takaisin liikenteelle koko leveydeltään lokakuussa samana vuonna.[8]
Aavasaksan sillassa Ylitornion ja Ruotsin Ylitornion vaara- ja jokilaaksomaisemassa on langerpalkit kahdessa 90 metrin aukossa. Silta valmistui 1965.[9] Riuttasalmen silta kantatie 58:lla Karstulassa valmistui 1968.[10] Sen jänneväli on 81,5 metriä.[5]
Suomussalmelle valmistui vuonna 1976[11] Haukiperän silta, jonka jänneväli oli 81,5 metriä.[5] Silta ylittää Kiantajärven Niskanselän ja Haukiperän välisen Värjänsalmen ja on osa seututie 912:ta.
Kaaren ja riipputankojen rakentaminen oli kuitenkin kallista, jos sitä vertasi teräspalkkisiltaan, ja siltatyyppi jäi pois käytöstä. Suomen pitkäjänteisin langerpalkkisilta tehtiin kuitenkin vasta 1990-luvun alussa, silta on Keiteleen kanavan ylittävä Pörrin (Ison-Pörrin) silta Pörrinsalmessa Äänekosken ja Laukaan rajalla. Sen jänneväli on 120 metriä, ja se on venäläisten rakentama kuten kanavakin.[5] Vuonna 2001 valmistui Poriin Kokemäenjoen Luotsinmäenhaaran ylittävä Pormestarinsilta, joka on 85,5 metriä pitkä.[12]
Valtatie 7:n uudella moottoritieosuudella Pyhtään Ahvenkoskella otettiin syyskuun 2014 alussa käyttöön yksikaarinen Ahvenkosken itäinen vesistösilta.[13] Sen kokonaispituus on 143 metriä ja pääjänne 90 metriä.[14] Silta ylittää Kymijoen Ahvenkosken vanhan langerpalkkisillan vieressä.[2]