Lantaanikarbonaatti

Lantaanikarbonaatti
Tunnisteet
CAS-numero 587-26-8
PubChem CID 168924
Ominaisuudet
Molekyylikaava La2(CO3)3
Moolimassa 457,85 g/mol
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine
Tiheys 2,6 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Lantaanikarbonaatti (La2(CO3)3) on lantaani- ja karbonaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä poikkeuksellisen korkean veren fosfaatti-ionipitoisuuden laskemiseen.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa lantaanikarbonaatti on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee happoihin. Lantaanikarbonaatilla on useita kidevedellisiä muotoja esimerkiksi penta- ja oktahydraatit (La2(CO3)3·5H2O ja La2(CO3)3·8H2O).[1][2] Lantaanikarbonaatin oktahydraatin rakenteessa lantaani- ja karbonaatti-ionit muodostavat kerrosrakenteen ja yhdisteen alkeiskoppi on ortorombinen[3].

Lantaanikarbonaattia valmistetaan saostamalla karbonaattien avulla lantaani-ioneja sisältävistä liuoksista.[4] Yhdiste muodostaa komplekseja fosfaatti-ionien kanssa. Sitä käytetäänkin lääketieteessä hyperfosfatemian eli liian korkean fosfaatti-ionipitoisuuden hoitoon.[5][6] Lantaanikarbonaatin haittavaikutuksina voi esiintyä ruuansulatuskanavan oireita kuten huonovointisuutta, ripulia ja oksentelua[7].

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–69. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  2. ↑ Perry, Dale L.: Handbook of Inorganic Compounds, s. 218–219. (2. painos) CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Dennis B. Shinn & Harry A. Eick: Crystal structure of lanthanum carbonate octahydrate. Inorganic Chemistry, 1968, 7. vsk, nro 7, s. 1340–1345. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Thomas Scott & Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 585. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
  5. ↑ Katja A. Strohfeldt: Essentials of Inorganic Chemistry, s. 213. John Wiley & Sons, 2015. ISBN 978-0-470-66558-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Dialyysipotilaille uusi erityiskorvattava lääke Lääkärilehti. 15.10.2008. Viitattu 19.10.2020.
  7. ↑ J. K. Aronson (toim.): Meyler's Side Effects of Drugs, s. 471. 3 Elsevier, 2015. ISBN 978-0-444-53717-1 Kirja Googlen teoshaussa, 16th ed. 2016 Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)