Lapinkastikka | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
Suku: | Kastikat Calamagrostis |
Laji: | lapponica |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Lapinkastikka (Calamagrostis lapponica) on monivuotinen kastikoiden sukuun kuuluva heinä.
Lapinkastikka kasvaa 50–100 senttimetriä korkeaksi. Haaraton korsi on kaksi- tai harvoin kolmenivelinen. Lehdet ovat hyvin pitkäsuippuisia, keskeltä leveämpiä ja karheita. Lehtilapa on 2–4 mm leveä, kalju tai joskus karvainen ja sen laidat ovat ylöskiertyneet. Lehden kieleke on noin 3 mm ja tylppä. Kukinto on monihaarainen, leveän sukkulamainen röyhy. Väriltään röyhy vaihtelee vaaleanruskeasta tummansinipunaisenruskeaan, ja on kooltaan 5–13 x 2–3 cm. Kapeanpuikeat kaleet ovat 5 mm pitkiä. Tähkylät ovat 3–8 mm pitkiä ja yksikukkaisia. Ulkohelve on sisähelvettä pidempi mutta vähän kaleita lyhyempi. Ulkohelpeen tyvellä olevat karvat ovat lähes kaleiden pituisia. Laji kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[2]
Lapinkastikan heteen ponnet ovat keltaisia mutta huonosti kehittyneitä ja avautumattomia. Tämä johtuu siitä, että laji on apomiktinen eli se ei tarvitse tuulipölytystä jyvän muodostamiseen.[3][4]
Tutkijat pitävät lapinkastikkaa risteymäsyntyisenä heinänä.[4]
Nimensä mukaisesti lapinkastikka on pohjoinen laji. Sitä tavataan Norjan, Ruotsin ja Suomen keski- ja pohjoisosissa, Kuolan niemimaalla, Uralin alueella, Pohjois- ja Itä-Siperiassa, Alaskassa sekä Kanadassa.[3]
Suomessa lapinkastikkaa tavataan pohjoisen suunnalta Pohjois-Savon korkeudelle saakka. Selkeästi yleisin laji on kuitenkin Pohjois-Lapissa.[5]
Lapinkastikka kasvaa kuivissa ja tuoreissa kangasmetsissä, tunturikankailla, korpien ja lettorämeiden mättäillä, kallioilla ja hiekkaisilla tienvarsilla. Kasvustot ovat usein pieniä.[2]