Lapinkimalainen

Lapinkimalainen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Pistiäiset Hymenoptera
Alalahko: Hoikkatyviset Apocrita
Osalahko: Myrkkypistäiset Aculeata
Yläheimo: Mesipistiäismäiset Apoidea
Heimo: Aitomehiläiset Apidae
Alaheimo: Apinae
Tribus: Bombini
Suku: Kimalaiset Bombus
Alasuku: (Pyrobombus)
Laji: lapponicus
Kaksiosainen nimi

Bombus lapponicus
(Fabricius, 1793)

Katso myös

  Lapinkimalainen Wikispeciesissä
  Lapinkimalainen Commonsissa

Lapinkimalainen (Bombus lapponicus) on kimalaisiin kuuluva, Euroopan pohjoisimpien seutujen mesipistiäislaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinkimalainen on pieni, väritykseltään kirjava kimalaislaji. Kimalaisen päälaki, keskiruumiin etu- ja takareuna sekä takaruumiin tyviosa ovat vaaleankeltaiset. Takaruumis on suurimmaksi osaksi oranssinpunainen, mutta kärkiosa on vaalean kellertävä. Keskiruumiin keskiosa on musta. Samoin takaruumiin tyviosa joillakin yksilöillä. Kuningattaren keskiruumiista saattaa keltainen väri puuttua lähes kokonaan. Koiraiden väritys on naaraiden ja työläisten väritystä vaaleampi. Pään sivu verkkosilmän takana on tiheään pisteinen eikä pinta juuri kiillä. Kuningattaren pituus on 18–20 mm. Työläiset ja koiraat ovat pienempiä, vain 8–16 mm.[3]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopassa lapinkimalaista tavataan vain Fennoskandian vuoristoissa ja pohjoisosissa sekä sieltä itään Venäjän pohjoisosiin, ei kuitenkaan kylmimmille tundra-alueille. Lajin levinneisyysaluetta ei tunneta tarkkaan sillä merkittävimpien kartoitusten aikaan vuoristokimalaista ei vielä pidetty omana lajinaan.[4][5] Suomessa lapinkimalaista tavataan eteläisimmillään Etelä-Lapissa ja se alkaa yleistyä vasta Rovaniemen pohjoispuolella.[3]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinkimalainen elää etenkin soilla, tunturikoivikoissa ja tuntureiden paljakoilla. Se on pohjoisten marjojen tärkeimpiä pölyttäjiä. Kimalaisten lentoaika alkaa vasta keskikesällä. Pesä on usein maan alla vanhassa myyrän pesäkolossa, mutta sen on tavattu pesivän myös linnunpöntössä. Pesä on pieni ja siihen kuuluu suurimmillaankin vain muutamia kymmeniä yksilöitä.[3][5]

Lajin koiraiden tuottama makeantuoksuinen feromoni on ihmisenkin haistettavissa.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Rasmont, P., Roberts, S., Cederberg, B., Radchenko, V. & Michez, D.: Bombus lapponicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.1.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Juho Paukkunen: Lapinkimalainen – Bombus lapponicus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ a b c d Seppo Parkkinen, Juho Paukkunen & Ilkka Teräs: Suomen kimalaiset. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-454-5 s. 65, 78, 80, 108
  4. ↑ Pierre Rasmont & Stéphanie Iserbyt: Atlas of the European Bees: genus Bombus (englanniksi) (viitattu 28.4.2018)
  5. ↑ a b Artsdatabanken (norjaksi) (viitattu 28.4.2018)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]