Lapinkynsimö | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Kladi: | Rosidit |
Lahko: | Brassicales |
Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
Tribus: | Arabideae[1] |
Suku: | Kynsimöt Draba |
Laji: | lactea |
Kaksiosainen nimi | |
Draba lactea |
|
Katso myös | |
Lapinkynsimö (Draba lactea, myös D. wahlenbergii) on pohjoisen pallonpuoliskon arktisten alueiden pienikokoinen ristikukkainen kasvi. Suomessa lapinkynsimö on harvinainen ja luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi[2].
Löyhästi mätästävä, monivuotinen lapinkynsimö kasvaa 5–10 cm korkeaksi. Ohut, haaraton varsi on kalju, vihreä ja tavallisesti lehdetön. Ruusukelehdet ovat noin senttimetrin pituisia, suipohkoja ja ehytlaitaisia. Lehdissä on hapsikarvojen lisäksi tähti- ja hankakarvoja. Hyvin pienet kukat ovat valkoisia ja sijaitsevat varren latvassa. Lapinkynsimö kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Siemenet kypsyvät suikeissa, kaljuissa ja 5–7 cm pitkissä liduissa.[3][4]
Lapinkynsimö muistuttaa läheisesti tunturikynsimöä (D. fladnizensis).[5] Suomessa lajista tunnetaan risteymiä kalliokynsimön (D. norvegica) ja lumikynsimön (D. nivalis) kanssa.[4]
Lapinkynsimö on pohjoisen tundran ja vuoristojen kasvilaji. Sitä tavataan Pohjois-Norjan, -Ruotsin ja -Suomen korkeimmilta tunturialueilta, Pohjois-Venäjän ja -Siperian tundravyöhykkeeltä, Alaskasta, Kalliovuorilta ja Pohjois-Kanadan arktiselta vyöhykkeeltä. Lajia tavataan yleisesti myös Grönlannissa ja Huippuvuorilla.[5] Suomessa lapinkynsimöä on tavattu ainoastaan Enontekiöllä Kilpisjärven alueella viideltä suurtunturilta. Useat lajista tehdyt havainnot ovat kuitenkin varsin vanhoja. Suomessa laji löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1910.[4][6]
Lapinkynsimö on kalkinsuosija. Suomessa se viihtyy tunturien ajoittain kosteilla kalliopengermillä ja lumenviipymäpaikkojen liepeillä ala- ja keskipaljakalla korkeimmillaan 1000 metrin korkeudella.[3][4]