Lapinkynsimö

Lapinkynsimö
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Erittäin uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Tribus: Arabideae[1]
Suku: Kynsimöt Draba
Laji: lactea
Kaksiosainen nimi

Draba lactea
Adams

Katso myös

  Lapinkynsimö Wikispeciesissä
  Lapinkynsimö Commonsissa

Lapinkynsimö (Draba lactea, myös D. wahlenbergii) on pohjoisen pallonpuoliskon arktisten alueiden pienikokoinen ristikukkainen kasvi. Suomessa lapinkynsimö on harvinainen ja luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi[2].

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapinkynsimömätäs kuvattuna Huippuvuorilla.

Löyhästi mätästävä, monivuotinen lapinkynsimö kasvaa 5–10 cm korkeaksi. Ohut, haaraton varsi on kalju, vihreä ja tavallisesti lehdetön. Ruusukelehdet ovat noin senttimetrin pituisia, suipohkoja ja ehytlaitaisia. Lehdissä on hapsikarvojen lisäksi tähti- ja hankakarvoja. Hyvin pienet kukat ovat valkoisia ja sijaitsevat varren latvassa. Lapinkynsimö kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Siemenet kypsyvät suikeissa, kaljuissa ja 5–7 cm pitkissä liduissa.[3][4]

Lapinkynsimö muistuttaa läheisesti tunturikynsimöä (D. fladnizensis).[5] Suomessa lajista tunnetaan risteymiä kalliokynsimön (D. norvegica) ja lumikynsimön (D. nivalis) kanssa.[4]

Lapinkynsimö on pohjoisen tundran ja vuoristojen kasvilaji. Sitä tavataan Pohjois-Norjan, -Ruotsin ja -Suomen korkeimmilta tunturialueilta, Pohjois-Venäjän ja -Siperian tundravyöhykkeeltä, Alaskasta, Kalliovuorilta ja Pohjois-Kanadan arktiselta vyöhykkeeltä. Lajia tavataan yleisesti myös Grönlannissa ja Huippuvuorilla.[5] Suomessa lapinkynsimöä on tavattu ainoastaan Enontekiöllä Kilpisjärven alueella viideltä suurtunturilta. Useat lajista tehdyt havainnot ovat kuitenkin varsin vanhoja. Suomessa laji löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1910.[4][6]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinkynsimö on kalkinsuosija. Suomessa se viihtyy tunturien ajoittain kosteilla kalliopengermillä ja lumenviipymäpaikkojen liepeillä ala- ja keskipaljakalla korkeimmillaan 1000 metrin korkeudella.[3][4]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
  • Väre, Henry: Lapinkynsimö. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 136.
  1. Stevens, P. F.: Brassicaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 3.4.2021.
  2. Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Kemppainen, Eija & Uddström, Annika & Liukko, Ulla-Maija: Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 193. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0 Teoksen verkkoversio.
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 178.
  4. a b c d Väre 1998, s. 136.
  5. a b Den virtuella floran: Lappdraba (ruotsiksi) Viitattu 21.2.2011.
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Lapinkynsimön levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 21.2.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]