| Lasiocereus | |
|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kaktuskasvit Cactaceae |
| Alaheimo: | Cactoideae |
| Tribus: | Trichocereeae |
| Suku: |
Lasiocereus F.Ritter 1966 |
Lasiocereus on Perussa kasvava kaktuskasvien suku, johon kuuluu kaksi lajia. Ne ovat pensas- tai puumaisia, hyvin piikkisiä ja valkokukkaisia kaktuksia. Lähimmät sukulaiset ovat ruostekaktukset (Haageocereus). Tieteellisen nimen alkuosa tulee kreikan sanasta lasios ’villainen’.[1]
Pensasmaiset tai puumaiset Lasiocereus-kaktukset voivat saavuttaa yhden metrin korkeuden. Niiden varret ovat liereitä ja melko runsasuurteisia. Runsaslukuisissa areoleissa on naskalimaiset tai neulamaiset keskipiikit ja neulamaiset säteittäispiikit. Kukat sijaitsevat varren latvassa laajentuneissa areoleissa, jotka saavat aikaan kefalion näköisen vaikutelman (ovat pseudokefalioita). Kasvit kukkivat öisin valkoisin, putkimaisin kukin. Kukkapohjus on lyhyt ja leveä, tiheän villan ja sukasten peittämä. Hedelmä on tynnyrimäinen, avautuu tyveltään, ja siinä on kuiva malto ja pieniä nystyisiä siemeniä.[1]
Suvun molemmat lajit kasvavat Perussa.[1]
Suvussa on kaksi lajia:[1]