Laskuvarjojääkäri

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Laskuvarjot maalaavat taivaan Yhdysvaltain ja Australian armeijan harjoituksessa.
Venäläisiä ja yhdysvaltalaisia laskuvarjojääkäreitä yhteisharjoituksessa 1998

Laskuvarjojääkärit ovat maavoimien sotilaita, jotka siirtyvät kohteeseensa hyppäämällä lentokoneesta laskuvarjon varassa. Laskuvarjojääkäreitä käytettiin ensimmäistä kertaa toisessa maailmansodassa.

Laskuvarjojoukkojen käyttöönotto tapahtui ensimmäisenä 1930-luvun Neuvostoliitossa, jossa saksalaisia sotilaita koulutettiin erityisesti lentäjiksi kiertäen Weimarin tasavallalle asetettuja rauhansopimuksen kieltoja. Tätä kautta oppi tuli Saksan armeijalle, joka käytti sitä salamasotansa ilma-maa-sotaopin osana.

Laskuvarjojääkärit ovat osa maahanlaskujoukkoja (engl. airborne troops). Historian aikana maahanlaskujoukot ovat käyttäneet myös liitokoneita, mutta Korean sodasta alkaen kuljetusväline on ollut yhä useammin helikopteri. Muun muassa Suomen tulevat valmiusprikaatit ovat osittain ilmakuljetteisia.

Suomen Puolustusvoimissa laskuvarjojääkärikoulutusta antavat Utin jääkärirykmentin Erikoisjääkäripataljoonaan kuuluvat Laskuvarjojääkärikomppania ja Erikoisjääkärikomppania. Suomessa laskuvarjojääkäreitä ei ole tarkoitus pudottaa suurena joukkona etulinjaan muun muassa Normandian maihinnousun tapaan, vaan pienissä ryhmissä vihollisen selustaan tiedustelu- ja sissitehtäviin.

Kuuluisa laskuvarjoyksikkö ja samalla erikoisjoukko on brittiläinen Special Air Service (SAS). Muita kuuluisia laskuvarjoyksiköitä ovat muun muassa Yhdysvaltain maavoimien 82. maahanlaskudivisioona (All-American), Venäjän 106. kaartin maahanlaskudivisioona ja 101. laskuvarjodivisioona (”Screaming Eagles”).

Laskuvarjojääkäreitä kutsutaan toisinaan lempinimellä ”punaiset paholaiset” (engl. Red Devils), koska useissa maissa heidän tunnuksenaan on punainen baretti.[1] Suomessa sen käyttöoikeuden saa ensimmäisen laskuvarjohypyn jälkeen ja se on palveluksen suorittaneille suuri ylpeyden aihe. Baretin väri kuitenkin vaihtelee eri maissa. Esimerkiksi Ranskan muukalaislegioonassa laskuvarjojääkärit käyttävät vihreää barettia, brittiläisten erikoisjoukkoyksikkö SAS vaalean kellanruskeaa ja venäläinen VDV vaaleansinistä barettia.lähde?

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Norton, G.G.: The Red Devils: From Bruneval to the Falklands. Pen and Sword, 1984. ISBN 978-0-436-31525-1 (englanniksi)
  • Quarrie, Bruce: Fallschirmjäger: German Paratrooper 1935–45. Oxford: Osprey Publishing, 2001. ISBN 978-1-84176-326-2 (englanniksi)
  • Saressalo, Lassi & Vilkuna, Janne: Laskuvarjojääkärit : Laskuvarjojääkärikoulu (LjK) 1962-1992. Valkeala: Laskuvarjojääkärikilta, 1992. ISBN 952-90-4031-8

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Norton, G.G.: The Red Devils: From Bruneval to the Falklands. Pen and Sword, 1984. ISBN 978-0-436-31525-1 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]