Latanoprosti

Latanoprosti
Latanoprosti
Latanoprosti
Systemaattinen (IUPAC) nimi
Propan-2-yyli-(Z)-7-[(1R,2R,3R,5S)-3,5-dihydroksi-2-[(3R)-3-hydroksi-5-fenyylipentyyli]sycklopentyyli]hept-5-enoaatti
Tunnisteet
CAS-numero 130209-82-4
ATC-koodi S01EE01
PubChem CID 5311221
DrugBank DB00654
Kemialliset tiedot
Kaava C26H40O5 
Moolimassa 432,58
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Proteiinisitoutuminen 90 %[1]
Metabolia ?
Puoliintumisaika 2–3 tuntia[1]
Ekskreetio renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa silmätipat

Latanoprosti (C26H40O5) on prostaglandiinijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä glaukooman ja korkean silmänpaineen hoitoon. Latanoprosti kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.[2]

Ominaisuudet ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa latanoprosti on väritöntä nestettä. Yhdiste on optisesti aktiivista, ja sen kiertokyky asetonitriililiuoksessa on +31,6.[3] Latanoprosti on prostaglandiini F2a:n analogi, ja sen vaikutus perustuu siihen, että se sitoutuu silmän sädelihaksen prostaglandiinireseptoreihin. Tällöin kammionesteen virtaus silmästä ulos kasvaa (niin kutsuttu uveoskleraalinen virtaus), ja silmänpaine alenee. Latanoprosti annostellaan tippana silmään kerran vuorokaudessa. Aine on aihiolääke ja hydrolysoituu silmässä vaikuttavaksi aineeksi latanoprostihapoksi. Yhdistettä voidaan käyttää yhdessä timololin kanssa.[4][5] Latanoprostia käytetään glaukooman hoitoon myös koirilla[6].

Haittavaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Latanoprosti on hyvin siedetty lääkeaine, mutta se voi aiheuttaa ärsytystä, esimerkiksi kutinaa. Muita mahdollisia haittavaikutuksia ovat silmien värin tummeneminen, silmäripsien pidentyminen ja kasvaminen silmämunaa kohden ja silmien ympäristön ihon tummeneminen.[4][5][7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Latanoprost DrugBank. Viitattu 14.9.2019. (englanniksi)
  2. ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2019. WHO. Viitattu 14.9.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 919. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
  4. ↑ a b Jimmy D. Bartlett, Siret D. Jaanus: Clinical Ocular Pharmacology, s. 139–141. Elsevier Health Sciences, 2008. ISBN 9780750675765 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 14.9.2019. (englanniksi)
  5. ↑ a b A. K. Gupta: Clinical Ophthalmology, s. 80–81. Elsevier Health Sciences, 2009. ISBN 978-81-312-1680-4 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 14.9.2019. (englanniksi)
  6. ↑ John D. Bonagura, David C. Twedt: Kirk's Current Veterinary Therapy XV, s. 1173. Elsevier, 2014. ISBN 978-1-4377-2689-3 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 14.9.2019. (englanniksi)
  7. ↑ Marko Määttä & Päivi Puska: Glaukooman lääkehoito. Duodecim, 2009, 125. vsk, nro 15, s. 1657–1663. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.9.2019.