Lauri Kokkonen

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Lauri Kokkonen (vas.) sekä kirjailijat Jorma Korpela, Heimo Lampi, Pentti Saarikoski, Simo Puupponen ja Veijo Meri Kuopiossa vuonna 1960.

Lauri Hermanni Kokkonen (9. elokuuta 1918 Pielavesi – 6. lokakuuta 1985 Oulu) oli suomalainen näytelmäkirjailija, lääninkouluneuvos, joka sai professorin arvonimen. Tunnetuimpia hänen näytelmistään ovat Ruskie neitsyt, Viimeiset kiusaukset ja Laahus.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokkosen vanhemmat olivat maanviljelijä Aapeli Kokkonen ja emäntä Augusta Jauhiainen. Puoliso vuodesta 1942 oli Tyyne Ikonen. Lauri Kokkonen pääsi ylioppilaaksi Kiuruveden yhteiskoulusta 1954 ja valmistui kasvatustieteiden kandidaatiksi Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta 1956. Hän toimi kansakoulunopettajana muun muassa Kiuruvedellä sekä kansakouluntarkastajana Oulussa, jossa oli myös lääninhallituksen kouluosaston päällikkönä.

Lauri Kokkonen oli säveltäjä Joonas Kokkosen pikkuserkku. Heidän yhteistyönään sai vuonna 1975 ensi-iltansa ooppera Viimeiset kiusaukset, joka pohjautuu Lauri Kokkosen samannimiseen näytelmään.

Rovasti Urpo Kokkonen on Lauri Kokkosen veli.

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hopeinen kynttilänjalka 5-näytöksinen näytelmä. Jyväskylä 1960. Gummerus 124 sivua, kuvitettu.
  • Laahus. Komediaa tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina Jyväskylä 1958. Gummerus. 137 sivua, kuvitettu. Käännetty ruotsiksi (Släpet).
  • Viimeiset kiusaukset Näytelmä. Neljätoista kohtausta. Jyväskylä 1960. Gummerus. 102 sivua. (Libretto Joonas Kokkosen oopperaan Viimeiset kiusaukset käännetty myös ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi.)
  • Häähuone Kolminäytöksinen komedia. Jyväskylä 1961. Gummerus. 146 sivua, kuvitettu.
  • Kultakivet 1961. Kuunnelma.
  • Myrskylintu 1962. Näytelmä.
  • Päivän nimi 1963. Näytelmä.
  • Herodekset ratsailla 1965. Näytelmä.
  • Kenttäpostia Romaani. Helsinki 1966. Weilin&Göös.211 sivua.
  • Ruskie neitsyt Näytelmä 1969. Painettu Porvoossa 1973. WSOY.
  • Koska meitä käsketään. Näytelmä 1974.[1]
  • Muuttolinnut 3-näytöksinen huvinäytelmä. Helsinki 1977. Suomen näytelmäkirjailijaliitto.
  • Hildan koulu 1980. Näytelmä.
  • Vaeltajat Näytelmä. Porvoo 1984. WSOY. 84 sivua.

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tampereen näytelmäkilpailu (2. sija ja kunniamaininta) 1959 [2]
  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1961
  • Oulun kaupungin tunnustuspalkinto 1977 [3]
  • Oulun läänin taidepalkinto 1977 [3]
  • Professori (tasavallan presidentin myöntämä arvonimi) 1978
  • Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämä kultainen kunniamerkki 1982 [4]
  • valtiolliset kunniamerkit: SL R I, VR 4 mk.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kirjailijakuvia (artikkeli: Lauri Kokkonen). Suomen maakuntakirjailijat 1982, Kuopio.
  • Palander, Misa & Suutela, Hanna (toim.) 2005. Seiskytluvun teatterin moninaiset äänet. Like: Helsinki.
  • Saarinen, Pirkko 1983. Kirjailijat luovuudestaan: Tutkimuksen taustan ja menetelmän esittely, näytteenä kirjailija Lauri Kokkosen haastattelu. Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimuksia 16. Oulun yliopisto, Oulu.
  • Suomala, Helena 1999. Ihminen elämän pitkospuilla: Lauri Kokkonen aatteellisena ja uskonnollisena kirjailijana. Pro gradu -työ. Tampereen yliopisto, yleinen kirjallisuustiede, yleinen linja.
  • Suutela, Hanna 1999. Millä asialla ollaan?: Viimeiset kiusaukset Sakari Puurusen ohjaamana 1975 - 1984. Väitöskirja. Helsingin yliopisto: Helsinki.
  • Sakari Puurunen, Maarit Huovinen. Jalkapuu, teatterimiehen muistelmia, WSOY, 1995
  • Lauri Kokkosen syntymästä 100 vuotta. Pielavesi Suojala 9.8.2018. Videotaltiointi Pielaveden ja Keiteleen Kansalaisopisto. Videopaja.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Uexküll, Sole: Kokkosen untuus Tampereella: Kouluneuvostovaalit kertausläksynä. Helsingin Sanomat, 9.2.1974, s. 18. Näköislehti (maksullinen).
  2. ↑ Teatterimuseo.
  3. ↑ a b c Kuka kukin on.
  4. ↑ Kultaiset kunniamerkit (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]