Lauri Lehtinen (yleisurheilija)

Mitalit
Lauri Lehtinen kilpailumatkalla vuonna 1931.
Lauri Lehtinen kilpailumatkalla vuonna 1931.
Maa:  Suomi
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Los Angeles 1932 5 000 m
Hopeaa Hopeaa Berliini 1936 5 000 m

Lauri Aleksanteri Lehtinen (10. elokuuta 1908 Kerkkoo, Porvoon maalaiskunta – 4. joulukuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen poliisikonstaapeli, kestävyysjuoksija ja olympiavoittaja 5 000 metrin juoksussa.[1]

Vuonna 1931 Lehtinen herätti huomiota juoksemalla Eläintarhan radalla heinäkuun alussa 5 000 metriä aikaan 14.31,7, joka jäi vain kolme sekuntia Paavo Nurmen maailmanennätyksestä. 24. heinäkuuta Eläintarhassa kahden mailin kilpailussa hän sijoittui toiseksi ajalla 9.00,1, kun Paavo Nurmi teki uransa viimeisen maailmanennätyksen (8.59,5).

19. kesäkuuta 1932 olympiakarsintakilpailussa Eläintarhan kentällä Lehtinen juoksi 5 000 metrin uuden maailmanennätyksen 14.16,9, joka nosti hänet olympiakisojen ennakkosuosikiksi. Tämä ennätys kesti kolmea päivää vajaa seitsemän vuotta. Tällöin sen rikkoi Taisto Mäki.

Kuva Berliinin vuoden 1936 olympialaisten 5 000 metrin juoksun matkalta. Kärjessä Suomen Ilmari Salminen (164), takanaan Ison-Britannian Peter Ward (261), Suomen hopealle tullut Lauri Lehtinen (165), matkan voittaja Suomen Gunnar Höckert (163), Puolan Józef Noji ja hänen takanaan pronssille tullut Ruotsin Henry Jonsson (578).

Los Angelesin olympialaisten 5 000 metrin loppukilpailussa 7. elokuuta 1932 suomalaiset Lehtinen ja Lauri Virtanen nousivat johtoon jo aikaisessa vaiheessa. He onnistuivat karistamaan kannoiltaan kaikki muut kilpailijat paitsi Yhdysvaltojen Ralph Hillin. Pian juoksusta muodostui Lehtisen ja Hillin kaksinkamppailu. Viimeisellä kierroksella Hill yritti ohittaa Lehtisen. Tämän huomattuaan Lehtinen alkoi juosta siksakkia radalta toiselle estäen Hillin ohitusyritykset ja voitti lopulta puolella metrillä. Vaikka taktiikkaa siihen aikaan käytettiin yleisesti Euroopassa, amerikkalaisyleisö ei ollut tottunut siihen ja buuasi voittajalle. Molempien ajaksi tuli 14.30,0.

Vuonna 1933 Lehtinen juoksi 19. kesäkuuta 3 000 metrillä ennätyksensä 8.19,5 jääden Janusz Kusocinskin ME-ajasta vajaan sekunnin. Vuonna 1935 Lehtinen oli maailmantilaston ykkönen 5000 metrillä, perässään kuusi muuta suomalaista.

Berliinin olympialaisissa 1936 Lehtinen sijoittui toiseksi häviten Gunnar Höckertille 3,6 sekuntia ja tehden uransa toiseksi parhaan ajan (14.25,8).

Vuonna 1937 Ilmari Salmisen rikkoessa 13 vuotta vanhan Paavo Nurmen ME-tuloksen 10 000 metrillä, Lehtinen juoksi hänen perässään uransa parhaan ajan 30.15,0.

Vuonna 1940 Lehtinen lahjoitti kultamitalinsa Matti Mäkiselle, joka oli palvellut ansiokkaasti ja haavoittunut talvisodassa Karjalankannaksella. Tällä hän halusi kunnioittaa sodassa kaatuneen Höckertin muistoa.

Lehtisellä oli kolme lasta, joista yksi oli evankelista Kalevi Lehtinen (1936–2011). Lauri Lehtinen kuoli 65-vuotiaana syöpään.[2]


Saavutuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • olympiakultaa Los Angeles 1932 5 000 metrin juoksu
  • olympiahopeaa Berliini 1936 5 000 metrin juoksu
  • 5 000 metrin maailmanennätys 19. kesäkuuta 1932 (14.16,9)

Ennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 3 000 m: 8.19,6 (1933)
  • 5 000 m: 14.16,9 (1932)
  • 10 000 m: 30.15,0 (1937)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lauri Lehtinen Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Urheilumme tekijämiehiä: Lauri Lehtinen. Urheilussa on harrastusta tarpeeksi, Seura, 07.06.1939, nro 23, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 02.06.2024
  2. ↑ Olli Valtonen: Tänään - Kalevi Lehtinen


Edeltäjä:
Paavo Nurmi, Suomi 		Miesten 5 000 metrin maailmanennätyksen haltija
12. kesäkuuta 1932 – 16. kesäkuuta 1939 		Seuraaja:
Taisto Mäki, Suomi
Miesten 5 000 metrin juoksun olympiavoittajat

1912: Hannes Kolehmainen | 1920: Joseph Guillemot | 1924: Paavo Nurmi | 1928: Ville Ritola | 1932: Lauri Lehtinen | 1936: Gunnar Höckert | 1948: Gaston Reiff | 1952: Emil Zátopek | 1956: Vladimir Kuts | 1960: Murray Halberg | 1964: Robert Schul | 1968: Mohamed Gammoudi | 1972: Lasse Virén | 1976: Lasse Virén | 1980: Miruts Yifter | 1984: Sa’id Awita | 1988: John Ngugi | 1992: Dieter Baumann | 1996: Vénuste Niyongabo | 2000: Millon Wolde | 2004: Hicham el-Guerrouj | 2008: Kenenisa Bekele | 2012: Mohamed Farah | 2016: Mohamed Farah | 2020: Joshua Cheptegei | 2024: Jakob Ingebrigtsen