Lauttahurapuu

Lauttahurapuu
Lauttahurapuu koristepuuna Honolulussa Havaijilla
Lauttahurapuu koristepuuna Honolulussa Havaijilla
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Lahko: Malpighiales
Heimo: Tyräkkikasvit Euphorbiaceae
Suku: Hurapuut Hura
Laji: crepitans
Kaksiosainen nimi

Hura crepitans
L.

Katso myös

  Lauttahurapuu Wikispeciesissä
  Lauttahurapuu Commonsissa

Lähikuva lauttahurapuun okaisesta rungosta
Lauttahurapuun puutunut hedelmän suojus

Lauttahurapuu[2] (Hura crepitans) on tyräkkikasvien (Euphorbiaceae) heimoon, hurapuiden (Hura) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on osittain kausivihanta, nopeakasvuinen ja okainen puulaji, joka voi sulkeutuneessa metsässä kasvaa jopa 50 metriä korkeaksi, mutta jää avoimella paikalla pienemmäksi, yleensä 12–20 metriä korkeaksi. Suora, lieriömäinen runko on tyveltään yleensä turvonnut ja runko voi olla suora sekä oksaton 30 metrin korkeuteen asti. Rungon halkaisija voi kasvaa kaksimetriseksi, mutta tavallisimmin runko jää noin 90–150 cm paksuksi.

Lauttahurapuu kasvaa kosteissa rannikkometsissä sekä sademetsissä. Sademetsissä lajia tavataan yleensä alueilta, joille tulvavesi nousee säännöllisesti. Luonnossa lajia tavataan Keski-Amerikassa Nicaraguasta etelään, Karibialla sekä Etelä-Amerikan pohjoisosissa aina Perun ja Bolivian leveyksille asti.

Kaikki kasvin osat sisältävät myrkyllistä maitiaisnestettä. Maitiaisneste sisältää myrkyllistä diterpeeneihin kuuluvaa huratoksiinia. Maitiaisnesteen joutuessa kosketuksiin silmien kanssa voi se aiheuttaa sokeutta. Maitiaisnestettä sekä puun kuorta, lehtiä, hedelmiä ja siemenistä saatavaa öljyä on kuitenkin käytetty perinteisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin. Lisäksi maitiaisnestettä on käytetty nuoli- sekä kalanmyrkkyjen valmistusaineena.

Lauttahurapuuta kasvatetaan toisinaan tuomaan varjoa viljelyksille, mutta sitä kasvatetaan laajalti myös koristepuuna Amerikoiden, Afrikan ja Aasian trooppisissa osissa. Koristepuuna sitä kasvatetaan tyypillisesti teiden varsilla sekä puistoissa. Kypsymättömien hedelmien puiset suojukset ovat myös olleet suosittuja koristeita sekä pieniä säilytysrasioita. Hedelmät ovat kypsinä kuitenkin vaarallisia, sillä ne räjähtävät levittäen teräviä siemeniä ympäristöönsä.[3]

Lauttahurapuun puuaineen väri vaihtelee vaaleasta kellanruskeasta tummanruskeaan. Sydänpuu ei aina erotu pintapuusta, mutta toisinaan pintapuu erottuu selvänä, 15–25 cm paksuna, vaaleankellertävänä kerroksena. Puutavaraa käytetään yleensä paikallisesti, mutta joskus sitä myös myydään. Puutavaraa käytetään tavallisiin puusepäntöihin, sisärakentamiseen sekä puulaatikoiden ja vanerin valmistamiseen. Perinteisesti lauttahurapuiden rungoista on myös valmistettu ruuhia.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Negrão, R.: Hura crepitans IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2023. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.1.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Hura crepitans L. Finto: Kassu. Viitattu 3.7.2022.
  3. ↑ Viikon eläin | Kasvitieteilijä kohtasi maailman ikävimmän puun: ”kannattaa suhtautua asianmukaisella kunnioituksella” Helsingin Sanomat. 16.8.2021. Viitattu 18.1.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]