Lee Wallard | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | [1] Schenectady [1] |
Kansalaisuus | Yhdysvallat |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1950-1951 |
Talli(t) | Moore, Kurtis Kraft |
Kilpailuja | 2 |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 1 |
Palkintosijoja | 1 |
Paalupaikkoja | 0 |
Nopeimpia kierroksia | 1 |
MM-pisteitä | 9 |
Ensimmäinen kilpailu | Indianapolis 500 1950 |
Ensimmäinen voitto | Indianapolis 500 1951 |
Viimeinen voitto | Indianapolis 500 1951 |
Viimeinen kilpailu | Indianapolis 500 1951 |
Lee Wallard (8. syyskuuta 1911 New York – 28. marraskuuta 1963 St. Petersburg, Florida)[2][3] oli yhdysvaltalainen kilpa-autokuljettaja.[4] Hän ajoi Indianapolis 500 -kilpailun neljä kertaa vuosina 1948–1951, joista 1950-1960 kuuluivat F1-sarjaan.[2][3][4] Hän voitti kyseisen kilpailun vuonna 1951 sekä ajoi kilpailun nopeimman kierroksen.[2][3][4][5][6][7] Voiton merkitystä lisäsi entuudestaan, että Wallard oli kilpailuun osallistuessaan 40-vuotias, johti 159 kierrosta 200:sta ja alitti ensimmäisenä kyseisen kilpailun neljän tunnin aikarajan.[2][5] Wallardin ajoura sai karmean käänteen, kun hän joutui neljä päivää myöhemmin Pennsylvanian Readingissa järjestetyssä sprint car -kilpailussa onnettomuuteen saaden pahoja palovammoja, minkä vuoksi hän joutui lopettamaan uransa.[2][5] Hän yritti tehdä paluun kilparadoille osallistumalla Indianapolis 500 -testeihin vuosina 1952 ja 1954, mutta ei ollut taidoiltaan enää kilpailukykyinen.[2][5]