Leena Krohn

Leena Krohn
Leena Krohn vuonna 2009.
Leena Krohn vuonna 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt28. helmikuuta 1947 (ikä 77)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Tuotannon kielisuomi
Aikakausi 1970–
Esikoisteos Vihreä vallankumous (1970)
Palkinnot

Arvid Lydecken -palkinto 1971
kirjallisuuden valtionpalkinto 1989
Finlandia-palkinto 1992
Suomi-palkinto 2010
Eino Leinon palkinto 2016

Aiheesta muualla
kaapeli.fi/krohn
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Leena Elisabeth Krohn (s. 28. helmikuuta 1947 Helsinki) on suomalainen kirjailija. Hänen laajaan tuotantoonsa kuuluu romaaneja, novelleja, lasten- ja nuortenkirjoja sekä esseitä.[1]

Tuotannossaan Krohn on pohtinut ihmisen suhdetta itseensä ja todellisuuteen, moraalia, todellisuuden ja harhan rajoja sekä elämän ongelmaa erityisesti keinoälyn muotoja tarkastelemalla.[1]

Krohn on saanut muun muassa kirjallisuuden valtionpalkinnon 1989 ja Finlandia-palkinnon 1992 esseenovellikokoelmasta Matemaattisia olioita tai jaettuja unia.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leena Krohn kuuluu Krohnin kulttuurisukuun. Hänen isänsä oli toimittaja ja taidearvostelija Alf Krohn.[1] Krohnin sisar Inari Krohn on taiteilija ja graafikko ja on kuvittanut useita Leena Krohnin teoksia. Leena Krohnin poika Elias Krohn on Kulttuurivihkojen päätoimittaja. Krohnin serkkuja ovat kirjailija Aarni Krohn, näyttelijä Heidi Krohn, kirjailija Tiina Krohn ja lääketieteen professori Kai Krohn.lähde?

Krohn valmistui ylioppilaaksi vuonna 1967 Helsingin Yhtenäiskoulusta, jossa hänen luokkatoverinaan oli tuleva kuvataiteilija Marjatta Hanhijoki,[2], ja humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1976 Helsingin yliopistosta.[3] Hän opiskeli pääaineenaan teoreettista filosofiaa ja muina aineina psykologiaa, käytännöllista filosofiaa, kotimaista kirjallisuutta ja taidehistoriaa.[4] Vuosina 1972–1981 hän työskenteli kirjastoamanuenssina Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitoksella[4] ennen ryhtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1981. Krohn oli taiteilijaprofessori vuosina 2000–2005.[3]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Krohnin esikoisteos oli Inari Krohnin kuvittama ympäristökysymyksiä käsittelevä lastenkirja Vihreä vallankumous (1970). Hän sai teoksesta vuonna 1971 Arvid Lydecken -palkinnon ja valtion nuorisokirjallisuuspalkinnon.[5] Krohn julkaisi uransa alkuvaiheessa kertomuksia lapsille ja sai vuonna 1975 jälleen Arvid Lydecken -palkinnon ja valtion nuorisokirjallisuuspalkinnon satukokoelmalla Viimeinen kesävieras (1974).[6]

Krohn sai vuonna 1997 Pro Finlandia -mitalin, jonka hän kuitenkin palautti vastalauseena sille, että presidentti Martti Ahtisaari myönsi Indonesian metsäministeri Djamaludin Suryohadikusumolle Suomen leijonan ritarikunnan komentajamerkin.[7] Myös Marjatta Hanhijoki palautti saamansa Pro Finlandia -mitalin. Krohn ja Hanhijoki vetosivat myös muihin kahdeksaan samanaikaisesti palkittuun, jotta nämä palauttaisivat mitalinsa, mutta muut eivät innostuneet asiasta.[2] Vuonna 2001 Krohn erosi Suomen Kirjailijaliitosta vastalauseena liiton silloisen puheenjohtajan Jarkko Laineen julkisuudessa esittämille seksistisille lausunnoille.[7]

Krohnin teoksia on käännetty englanniksi, ruotsiksi, viroksi, unkariksi, venäjäksi, venäjäksi, latviaksi, latviaksi, italiaksi, saksaksi, puolaksi ja norjaksi. Romaani Tainaron oli vuonna 2005 World Fantasy Award -ehdokkaana. Krohnin englanninkielinen kokoomateos Collected Fiction oli vuonna 2016 ehdolla World Fantasy Award -fantasiakirjallisuuspalkinnon saajaksi.[8]

Krohn hyödynsi internetiä kirjallisessa toiminnassaan jo 1990-luvulla ja perusti omat kotisivut vuonna 1994.[7]

Elokuva Pelikaanimies (2004) perustuu Krohnin kirjaan Ihmisen vaatteissa.lähde?

Krohn palkittiin 30 500 euron arvoisella Suomi-palkinnolla 2010. Hotel Sapiens oli vuoden 2013 Finlandia-palkintoehdokkaana.[9]

Krohnille myönnettiin valtion taiteilijaeläke 2011.[10] Vuonna 2017 hän sai Eino Leinon palkinnon.[11]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leena Krohn (vas.), Kaisa Neimala ja Arto Kivimäki Helsingin kirjamessuilla, 2008.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kari Kanto: Leena Krohn. Teoksessa Sisättö, Vesa & Jerrman, Toni (toim.): Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2006. ISBN 951-692-617-7
  • Lyytikäinen, Pirjo: Leena Krohn ja allegorian kaupungit. Helsinki: SKS, 2013. ISBN 978-952-222-238-1.
  • Lyytikäinen, Pirjo: Pilviä maailmanlopun taivaalla - Leena Krohnia lukiessa. Helsinki: Teos, 2018. ISBN 978-951-851-469-8.
  • Liisa Rantalaiho: Kaikenikäisille keskenkasvuisille: Fantasia Leena Krohnin lasten- ja nuortenkirjoissa. Teoksessa Leinonen, Anne & Loivamaa, Ismo (toim.): Ihmeen tuntua: Näkökulmia lasten ja nuorten fantasiakirjallisuuteen. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2006. ISBN 951-692-622-3

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Krohn, Leena Kirjasampo. Viitattu 12.2.2015.
  2. ↑ a b Riitta Kylänpää: Leena Krohnin ja Marjatta Hanhijoen täsmäprotesti. Anna 13/24.3.1998, s. 10–13. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.
  3. ↑ a b Kuka kukin on 2015, s. 401–402. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0
  4. ↑ a b Kysymyksiä ja vastauksia Krohnin kotisivut. Viitattu 12.2.2015.
  5. ↑ Vihreä vallankumous Kirjasampo.fi. Viitattu 12.2.2015.
  6. ↑ Viimeinen kesävieras Kirjasampo.fi. Viitattu 12.2.2015.
  7. ↑ a b c Onninen, Oskari: He eivät tiedä mitä tekevät Ylioppilaslehti. 3/2015. Viitattu 2.1.2016.
  8. ↑ Aitonurmi, Tuomas: Leena Krohn World Fantasy Awards -ehdokkaana Kirjasampo. 12.7.2016. Viitattu 28.7.2016.
  9. ↑ Janne Sundqvist: Finlandia-ehdokkaat syynissä Yle.fi, uutiset. Viitattu 12.11.2013.
  10. ↑ Vain pieni osa hakijoista sai taiteilijaeläkkeen Yle Uutiset. 23.5.2011. Viitattu 22.1.2022.
  11. ↑ a b Petäjä, Jukka: Leena Krohn sai Eino Leinon palkinnon Helsingin Sanomat. 16.3.2017. Viitattu 17.3.2017.
  12. ↑ SKS palkitsi Leena Krohnin. 10.10.2013. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Arkistoitu 11.10.2013. Viitattu 10.10.2013.
  13. ↑ Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto Leena Krohnille 27.4.2024. Suomen Kirjailijaliitto. Arkistoitu 27.4.2024. Viitattu 27.5.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]