Lehtoängelmä

Lehtoängelmä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Ängelmät Thalictrum
Laji: aquilegiifolium
Kaksiosainen nimi

Thalictrum aquilegiifolium
L.

Katso myös

  Lehtoängelmä Wikispeciesissä
  Lehtoängelmä Commonsissa

Lehtoängelmä (Thalictrum aquilegiifolium) on Keski- ja Itä-Euroopassa tavattava monivuotinen lehtokasvi. Suomessa se on luonnonvaraisena alkuperäislajina erittäin harvinainen ja on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.[1]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kukkiva lehtoängelmä Itävallassa.
Lehtoängelmä kuvattuna Johann Georg Sturmin teoksessa Deutschlands Flora in Abbildungen (1796).
Thalictrum aquilegiifolium

Lehtoängelmä on lyhytjuurakkoinen ja kasvaa 50–150 cm korkeaksi. Varsi on kalju. Kasvin lehdet ovat korvakkeellisia, lehtilapa on 10–25 cm pitkä ja kaksi tai kolme kertaa parilehdykkäinen. Lehdykän lapa on enintään senttimetrin levyinen, muodoltaan tavallisesti melkein pyöreä sekä pyöreä- ja isohampainen. Lehdyköitten ruodeissa on kookkaat, pitkään säilyvät korvakkeet. Lehtoängelmän violetinpunainen kukinto on tiheä kerrannaishuiskilo. Kukat ovat pieniä. Niissä on varhain varisevia, vastapuikeita kehälehtiä 4 tai 5 kappaletta. Kehälehtien väri vaihtelee sinipunaisesta vihreään. 5–8 mm pitkiä heteitä on runsaasti. Heteiden palhot ovat paljon ponsia pitempiä, nuijamaisia ja väriltään vaalean sinipunaisia. Lehtoängelmä kukkii Suomessa heinäkuussa. Hedelmä on riippuva, noin senttimetrin pituinen pähkylä. Vastapuikeissa, neliharjuisissa pähkylöissä on 5–10 mm pitkä perä, ja niiden ota sekä luottipinta ovat molemmat 0,5–1 mm pitkiä.[2] Lehtoängelmä on myrkyllinen kasvi.[3]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtoängelmän levinneisyysalue ulottuu Keski-Euroopan vuoristoista ja Italiasta ja Balkanilta Keski-Venäjälle. Pohjois-Euroopassa sen esiintymisalue rajoittuu Etelä-Ruotsiin, Baltiaan, Karjalankannakselle ja Laatokan Karjalaan.[4] Suomessa lehtoängelmä kasvaa levinneisyysalueensa äärirajoilla. Sitä on tavattu alkuperäisenä vain muutamasta paikasta Kiteeltä. Satunnaisena viljelykarkulaisena lehtoängelmää on tavattu eri puolilta Suomea.[5]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisiä kasvupaikkoja lehtoängelmälle ovat kosteat, puolivarjoiset lehdot ja lehtokorvet sekä lehtoniityt. Aikaisemmin lehtoängelmän kasvupaikkoja ovat tuhonneet pellonraivaus. Nykyään niitä uhkaavat kuusettuminen ja lehtojen umpeenkasvu.[5]

Käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtoängelmää on jonkun verran viljelty ja käytetty myös koristekasvina.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hakalisto, Sirkka: Lehtoängelmä. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 257.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 23.11.2011.
  2. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 88–89.
  3. ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 89.
  4. ↑ Den virtuella floran: Aklejruta (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 23.11.2011.
  5. ↑ a b Hakalisto 1997, s. 257.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]