Leijonasydän | |
---|---|
Ohjaaja | Dome Karukoski |
Käsikirjoittaja | Aleksi Bardy |
Tuottaja | Aleksi Bardy |
Kuvaaja | Hena Blomberg |
Leikkaaja | Harri Ylönen |
Lavastaja | Antti Nikkinen |
Pääosat |
Peter Franzén Yusufa Sidibeh Laura Birn Jasper Pääkkönen |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Helsinki-filmi[1] |
Ensi-ilta | 18. lokakuuta 2013 |
Kesto | 1h 44 min[2] |
Alkuperäiskieli | suomi |
Budjetti | 1 500 000 € |
Tuotto | 1 931 771 € (2013)[3] |
Katsojat | 198 817 (2013)[3] |
Aiheesta muualla | |
Virallinen sivusto | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Leijonasydän on Dome Karukosken ohjaama ja Aleksi Bardyn käsikirjoittama suomalainen elokuva, jonka ensi-ilta oli 18. lokakuuta 2013.[2] Sen ensiesitys oli Toronton elokuvajuhlilla 6. syyskuuta 2013.[4]
Elokuva oli 198 817 katsojallaan Suomen vuoden 2013 kolmanneksi katsotuin kotimainen elokuva.
Leijonasydän kertoo itäsuomalaisen uusnatsiryhmän johtohahmosta nimeltä Teppo (Peter Franzén), joka tapaa unelmiensa naisen Sarin (Laura Birn). Muutettuaan Sarin luokse Teppo saa tietää tämän pojan Rhamadhanin (Yusufa Sidibeh) olevan tummaihoinen. Tepon suhde aiheuttaa ristiriitoja hänen roolissaan uusnatsiryhmässä ja velipuolensa Harrin (Jasper Pääkkönen) kanssa.
Elokuva muistuttaa teemoiltaan jossain määrin vuonna 1998 ilmestynyttä elokuvaa American History X, joka käsittelee uusnatsismia sekä rasismia Yhdysvalloissa. Molemmissa elokuvissa kuvataan, kuinka äärioikeistoveljesten suhtautuminen tummaihoisiin muuttuu ja kuinka vanhempi veli joutuu pitämään huolta nuoremmasta veljestään.
Peter Franzén | … | Teppo |
Laura Birn | … | Sari |
Jasper Pääkkönen | … | Harri |
Yusufa Sidibeh | … | Rhamadhani |
Jussi Vatanen | … | Kulmala |
Timo Lavikainen | … | Olli |
Pamela Tola | … | Tölli |
Mikko Neuvonen | … | Daniel |
Niko Vakkuri | … | Reko |
Jani Toivola | … | Salif |
Stan Saanila | … | Rämö |
Juha Pursiainen | … | isä |
Eeva Litmanen | … | opettaja |
Deogracias Masomi | … | Ahmed |
Panu Raipia | … | konstaapeli |
Elokuva kuvattiin vuoden 2012 elo-syyskuussa ja joulukuussa. Sitä kuvattiin muun muassa Kotkassa ja Vantaalla. Elokuvan budjetti oli 1 500 000 euroa,[5] josta Suomen elokuvasäätiön tuotantotuen osuus oli 750 000 euroa[6].
Alun perin elokuvan levittäjä Scanbox Entertainment asetti sen ikärajaksi 12 vuotta, mutta viikko ennen ensi-iltaa Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus nosti sen 16 vuoteen väkivaltakohtausten vuoksi.[7] Levittäjä valitti päätöksestä kuvaohjelmalautakunnalle, mutta ikärajaa ei laskettu.[7]
Arviot elokuvasta olivat pääosin myönteisiä. Helsingin Sanomien arviossa elokuva sai kolme tähteä. Veli-Pekka Lehtonen kiitti erityisesti elokuvan alkua, jota hän piti ”kansainvälisen tason työnä”, mutta arvosteli elokuvan jatkuessa tapahtuvaa odotusten latistumista. Yhteiskunnallisesti hän piti elokuvaa jossain määrin naiivina ja kritisoi natsiaatteen olevan ”irrallaan elokuvan ihmisistä ja heidän toiminnastaan”.[8]
Monissa arvioissa elokuva sai neljä tähteä. Ylen Aamu-TV:n Tähtihetkessä Esko Rautakorpi nosti Leijonasydämen ”kotimaisen elokuvan vuoden ehdottomaan eliittiin”.[9] Ilta-Sanomien Tarmo Poussu kuvaili elokuvaa ”syksyn kotimaiseksi elokuvatapaukseksi” ja kehui Peter Franzénin roolisuoritusta.[10] Myös Iltalehden Tuomas Riskala painotti Franzénin roolihahmon merkitystä elokuvassa.[11] Episodi-lehden Jussi Huhtala ja elokuvan Dome.fi:ssä arvostellut Olli Sulopuisto arvioivat Leijonasydämen Karukosken parhaaksi ohjaukseksi.[12][13]
Leijonasydämen näki sen ensiesitysviikonloppuna ennakkonäytökset mukaan lukien reilut 42 000 katsojaa, mikä teki siitä viikonlopun katsotuimman elokuvan.[14] Se oli katsotuin elokuva myös toisella[15] ja kolmannella[16] esitysviikollaan.
Elokuva ylitti 100 000 katsojan rajan lokakuun lopussa[17] ja 150 000 katsojan rajan neljännellä esitysviikollaan.[18] Viidennellä esitysviikolla Leijonasydämen kokonaiskatsojamäärä kohosi lähes 170 000:een ja elokuvasta tuli Napapiirin sankareiden (2010) jälkeen Karukosken toiseksi katsotuin ohjaus elokuvateattereissa.[19] Leijonasydän oli vuoden 2013 kolmanneksi katsotuin kotimainen elokuva yhteensä 198 817 katsojallaan.[3]
Jasper Pääkkönen palkittiin roolistaan parhaan miessivuosan Jussi-palkinnolla.[20]
Kesäkuussa 2014 elokuva voitti portugalilaisilla Festroian elokuvajuhlilla kolme palkintoa: kansainvälisen elokuvakriitikkoyhdistyksen FIPRESCI-palkinnon, katolisten media-alan ammattilaisten SIGNIS-järjestön palkinnon ja yleisöäänestyksen.[21]