Lepakkokiitäjä
| Lepakkokiitäjä | |
|---|---|
 Lepakkokiitäjä ♀ |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Aitoperhoset Ditrysia |
| Yläheimo: | Kehrääjämäiset Bombycoidea |
| Heimo: | Kiitäjät Sphingidae |
| Alaheimo: | Macroglossinae |
| Suku: | Hyles |
| Laji: | vespertilio |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hyles vespertilio |
|
| Katso myös | |
Lepakkokiitäjä (Hyles vespertilio) on etelämpänä Euroopassa tavattava kiitäjäperhoslaji. Suomesta tai muista Pohjoismaista sitä ei ole tavattu.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lepakkokiitäjä on kookas, sinertävän harmaa yöperhonen. Etusiipien pohjaväri on sinertävän harmaa ja niiden poikki kulkee kaksi erittäin himmeää, hieman ruskeaa poikkiviirua. Etusiivessä on myös valkea mutta useimmiten himmeä keskitäplä, jonka ulkopuolella on aavistuksen muuta siipeä tummempi varjostuma. Usein etusiivet ovat miltei tasaisen siniharmaat. Takasiipi on suurimmaksi osaksi kirkkaan vaaleanpunainen ja siiven etureunassa sekä ulkoreunassa on melko kapea, musta vyö. Reunusripset ovat punertavat. Tuntosarvet ovat päältä vaaleat, mutta muutoin perhosen ruumis on tasaisen harmaa, mutta keskiruumiin sivuilla on valkoiset viirut ja takasuumiin tyviosassa valkoiset täplät, joiden välissä on mustaa väriä. Siipiväli 60–80 mm.[1]
Ranskan Alpeilta tunnetaan lepakkokiitäjän ja läheistä sukua olevan tyrnikiitäjän (Hyles hippophaes) välisiä risteymiä.[2]
Toukka on täysikasvuisena 70–80 mm pitkä.[2]
-
Hyles vespertilio vespertilio ♂ -
Hyles vespertilio vespertilio ♂ △
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajin levinneisyys on eurooppalainen, mutta pirstoutunut. Läntisimmillään lepakkokiitäjän levinneisyys ulottuu Ranskan itäosiin, mistä alue jatkuu itäänpäin Italian vuoristoon, yli Alppien aina Etelä-Puolaan saakka ja Balkanin niemimaalle. Turkissa ja Kaukasuksella on erillinen esiintymisalue samoin kuin Libanonin vuoristossa on eristynyt populaatio. Lentoaika on yhtenä sukupolvena touko-kesäkuussa, pieni toinen sukupolvi lentää elo-syyskuussa. Vuoristoalueilla sukupolvia on vain ensimmäinen.[2]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lepakkokiitäjä on esiintyvyydeltään hyvin paikallinen laji, joka ei vaeltele elinalueensa ulkopuolelle ja viihtyy usein yli 1000 m:n korkeudella vuoristoissa. Tyypillinen elinympäristö on etelänpuoleinen kivikkoinen ja kuiva rinne, mutta myös niityt tai puutarhat käyvät. Perhoset lepäävät päivisin monista kiitäjäperhoslajeista poiketen maanpinnalla tai kivikossa, mutta muutoin laji muistuttaa elintavoiltaan suuresti lähisukuista tyräkkikiitäjää (Hyles euphorbiae).[2] Laji on pääasiassa aktiivinen öisin vaikkakin se lentää joskus myös päivänvalossa.[1]
Naaras munii munat yksitellen suoraan ravintokasville, usein kymmenenkin kappaletta samaan kasviin, joskus harvoin maahan ravintokasvin läheisyyteen. Toukka syö aluksi päivisin piilotellen lehtien alapinnoilla. Vanhemmiten se muuttuu yöaktiiviseksi ja piilottelee päivisin maassa ravintokasvin lähellä. Toukkia voi olla runsaasti pienelläkin alueella, mutta loiskärpäset hävittävät jopa 80 % toukista. Kotelo on maassa löyhän kotelokopan sisällä kuolleiden lehtien joukossa. Kotelo talvehtii.[2]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka elää horsmilla (Epilobium) ja aivan erityisesti etelänmaitohorsmalla (Epilobium dodonaei). Joskus myös mataroilla (Galus).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Rougeot & Viette. Euroopan ja Pohjois-Afrikan kiitäjät ja kehrääjät. Tammi 1983 ISBN 9789513055851
- ↑ a b c d e http://tpittaway.tripod.com/sphinx/h_ves.htm
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)