Lettoväkäsammal

Lettoväkäsammal
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Sammalet Bryobionta
Kaari: Lehtisammalet Bryophyta
Luokka: Aitosammalet Bryopsida
Lahko: Palmikkosammalet Hypnales
Heimo: Ritvasammalet Amblystegiaceae
Suku: Lettoväkäsammalet Campylium
Laji: stellatum
Kaksiosainen nimi

Campylium stellatum
(Hedw.) Lange & C.E.O.Jensen

Katso myös

  Lettoväkäsammal Wikispeciesissä
  Lettoväkäsammal Commonsissa

Lettoväkäsammal (Campylium stellatum) on lettoväkäsammalten sukuun ja ritvasammalten heimoon kuuluva elinvoimainen sammal.

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lettoväkäsammal on keskikokoinen (5-10 cm) epäsäännöllisesti haarautuva sammal. Se on väriltään kellertävä ja kiiltävä. Sen lehdet ovat leveätyviset ja niissä on pitkä, kapea ja siirottava kärki. Lehdissä ei ole yleensä keskisuonta, mutta hyvin harvoin se on lyhyt ja kaksihaarainen. Lehdet ovat yleensä niin tiheässä, että varsi ei näy. Itiöpesäkkeet ovat harvinaisia.[2] [3]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lettoväkäsammal esiintyy pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomessa se kasvaa koko maassa, pohjoisessa kuitenkin yleisempänä kuin etelässä.[4]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lettoväkäsammal kasvaa runsasravinteisilla paikoilla, letoilla ja joskus kalkkipitoisilla kallioilla.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Campisi, P., Cogoni, A., Garcia, C., Hallingbäck, T, Hodgetts, N., Kucera, J., Lara, F., Lüth, M. & Schröck, C.: Campylium stellatum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.2.2021. (englanniksi)
  2. ↑ Kauppi Matti ja Halonen Pekka: Kasvien lajintuntemus. Oulun yliopisto, 2000. ISSN 1239-1646
  3. ↑ Rikkinen Jouko: Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22221-7
  4. ↑ Tauno Ulvinen, Kimmo Syrjänen ja Susanna Anttila (toim.): Suomen sammalet - levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2002. ISBN 952-11-1152-6 Teoksen verkkoversio.