Leyland Motors
| Leyland Motors Ltd | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1896 |
| Lakkautettu | fuusioitu 1968 British Motor Holdingsin kanssa |
| Kotipaikka | Leyland, Lancashire, Yhdistynyt kuningaskunta |
| Toimiala | Autoteollisuus |
| Tuotteet | linja-autot, kuorma-autot |
Leyland Motors Ltd oli britannialainen autoteollisuusyhtiö, joka valmisti kuorma-autoja, linja-autoja sekä johdinautoja. Se antoi toisen puolikkaan yhtiön nimeen British Leyland Motor Corporation (BLMC), joka muodostettiin Leyland Motorsin ja British Motor Holdingsin fuusiossa vuonna 1968. Myöhemmin nimi muuttui yhtiön kansallistamisen yhteydessä muotoon British Leyland Ltd. Yhtiömuodon muutoksen yhteydessä nimi muuttui yksinkertaisempaan BL plc -muotoon, ja vuonna 1986 nimeksi muuttui Rover Group plc.
Leyland Motors Ltd:n valmistamia dieselmoottoreita käytettiin voimanlähteinä mm. suomalaisissa Sisu- ja Vanaja-autoissa. [1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
.jpg)
Leyland Motorsilla oli pitkä historia, joka juontaa vuoteen 1896. Tuolloin Sumnerin ja Spurrierin perheet perustivat Lancashire Steam Motor Companyn Leylandin kaupunkiin, Lancashireen, Luoteis-Englantiin. Yhtiön ensimmäiset tuotteet olivat höyrykonekäyttöisiä ruohonleikkureita. Ensimmäinen varsinainen ajoneuvo oli kapasiteetiltaan 1,5-tonninen, höyrykonekäyttöinen kuormavaunu. Yhtö käytti höyrykoneissaan pystykattilaa. Vuonna 1905 alettiin valmistaa myös bensiinikäyttöisiä kuormavaunuja. Nimi Lancashire Steam Motor Company muutettiin Leyland Motorsiksi vuonna 1907, kun se hankki omistukseensa höyrykoneita ja niillä toimivia kuormavaunuja valmistaneen T. Coulthard & Co:n, Prestonista.[1] Yhtiö rakennutti myös toisen tehtaan, Leylandin naapurikaupunki Chorleyhin.
Vuonna 1920 Leyland Motors valmisti ylellistä ja nopeaa autoa, Leyland 8:aa. Kehitystyössä oli mukana walesilainen insinööri ja kilpa-ajaja J. G. Parry-Thomas, joka huolehti auton koeajoista Brooklandsin radalla. Parry-Thomas menehtyi 3. marraskuuta 1927, kun hän yritti rikkoa nimissään ollutta maanopeusennätystä Babs-nimisellä autolla. Yhtiö valmisti lisäksi 1922–1928 yhteistyösopimuksella pientä Trojan-merkkistä henkilöautoa Kingston upon Thamesin tehtaalla. Valmistuksella paikattiin ensimmäisen maailmansodan sotatarvikkeiden tuotannon loppumisen jättämä aukko.
Spurrierin suvun edustajat johtivat Leyland Motorsia kolmen sukupolven ajan, sen perustamisesta Sir Henry Spurrierin eläkkeelle siirtymiseen vuonna 1964. Spurrier peri Leyland Motorsin johtajuuden isältään vuonna 1942 ja johti yhtiön menestyksekkääseen kasvuun toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Spurriereiden johtamana tehtaitten sosiaaliset suhteet johdon ja työntekijöiden välillä olivat erinomaiset, ja väitetään, ettei Leylandilla menetetty yhdenkään työpäivän panosta työvoimapoliittisten selkkausten takia.
Sotatuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan sytyttyä Leyland Motors, muiden ajoneuvovalmistajien tavoin, sai määräyksen tuotannon muuttamisesta sotataloutta ja armeijan tarpeita palvelevaksi. Leyland valmisti tehtaillaan Cromwell-panssarivaunuja vuodesta 1943, sekä keskiraskaita ja raskaita Leyland Hippo- ja Retriever -kuorma-autoja.
Sodan jälkeen Leyland Motors jatkoi asetuotantoa valmistamalla Centurion-panssarivaunuja.
Sodan jälkeinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1946 AEC ja Leyland Motors muodostivat yhteisyrityksen British United Traction (BUT).
Vuonna 1955, Leyland-yhtiön rahoituksella, rakennettiin Chennaihin Intiaan tehdas Leylandin ajoneuvojen lisenssivalmistusta varten. Nykyisin Ashok Leyland on Intian suurimpia hyötyajoneuvojen valmistajia.
Leyland Motors hankki omistukseensa myös muita ajoneuvovalmistajia:
- 1951: Albion Motors
- 1953: Yhteistyö tanskalaisen linja-autovalmistaja Dansk Automobil Byggerin (DAB) kanssa, 1970-luvulla yhtiön enemmistöosakkaaksi.
- 1955: Scammell, armeijan ja siviilipuolen erikoiskuorma-autojen valmistaja
- 1960: Standard-Triumph autot sekä maatalouskoneet
- 1962: Associated Commercial Vehicles (ACV), jonka muodostivat AEC, Thornycroft, Park Royal Vehicles ja Charles H. Roe. Tämän kaupan jälkeen Leyland Motors -nimi muutettiin muotoon Leyland Motor Corporation
- 1965: Vähemmistöosakkuudet linja-autovalmistaja Bristol Commercial Vehicles ja linja-autokorien valmistaja Eastern Coach Works -yhtiöissä
- 1967: Rover sekä sen autoja, lentokonemoottoreita ja panssaroituja ajoneuvoja valmistava Alvis
Vuonna 1968 yhtiö fuusioitui British Motor Holdingsin (BMH) kanssa, muodostaakseen British Leyland Motor Corporationin (BLMC). BMH:n mukana uuteen yhtiöön siirtyi tunnettuja merkkejä kuten Daimler, Guy, BMC, Austin and Morris.
British Leyland aikakausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: British Leyland
BLMC oli heti alkuunsa ongelmallinen yhtiö, koska sillä oli monia päällekkäisiä toimintoja keskenään kilpailevia automerkkejä. Nämä syyt johtivat lopulta yhtiön taloudellisiin vaikeuksiin ja siihen, että Britannian hallitus joutui takaamaan yhtiön rahoitusta.
Vuonna 1975 BLMC kansallistettiin ja sen nimeksi muutettiin British Leyland (BL). Yhtiö jaettiin neljään divisioonaan, linja- ja kuorma-autojen valmistuksesta vastasi Leyland Truck & Bus -divisioona, johon kuului myös Land Rover Group. Vuonna 1981 tämä yksikkö jaettiin kahtia, osastoiksi Leyland Bus ja Leyland Trucks. Vuonna 1986 BL-nimi muutettiin Rover Groupiksi. Pääomien hallinnasta Ashok Leyland -yhtiössä vastasi Land Rover Leyland International Holdings, kunnes se myytiin vuonna 1987.
British Leylandin jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linja-autot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linja-autojen valmistus siirtyi Leyland Bus -yhtiölle, joka muodostettiin management buy-out (MBO) -järjestelyllä. Volvo Buses osti yhtiön vuonna 1988 ja lopetti valtaosan tuotteista valmistuksen, mutta jätti tuotantoon kuitenkin Leyland Olympian -mallin. Siitä tuli ensimmäinen nimellä kulkeva Volvon linja-auto Volvo Olympian. Malliin tehtiin kuitenkin teknisiä muutoksia, vaihtamalla alkuperäisten tilalle Volvon käyttämää tekniikkaa. Kummankin merkin alla valmistettuna kyseinen kaksikerroksinen linja-auto oli oman aikansa myyntimenestyjiä.
Kuorma-autot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Vuonna 1987 Rover Groupin (aiempi BL) Leyland Trucks yksikkö fuusioitui hollantilaisen DAFin kanssa, uusi yhtiö noteerattiin Hollannin osakemarkkinoilla nimellä DAF NV. Britanniassa yhtiö tunnettiin nimellä Leyland DAF, muualla pelkkänä DAFina.
- Vuonna 1993 DAF NV joutui vararikkoon. Yhtiön Ison-Britannian kuorma-autojenvalmistuksen yksikön johto osti tämän osan yhtiöstä ja sen nimeksi tuli taas Leyland Trucks. Myös pakettiautoyksikön Britannian johto osti sen osuuden ja muodosti yhtiön LDV Group Ltd. Britannian varaosayksikön (Multipart) johto yritti myös MBO-menettelyä, siinä kuitenkaan onnistumatta.
- Vuonna 1998 yhdysvaltalainen PACCAR hankki Leyland Trucksin omistukseensa. Nykyisin Leyland Trucks toimii PACCARin Leyland Assembly Plant -yksikkönä luoteis-Englannissa, valmistaen n. 14 000 yksikköä vuodessa, mutta ei enää Leyland-nimellä.
Ashok Leyland
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääartikkeli: Ashok Leyland
Leylandin nimi ja logo jatkavat edelleen elämäänsä, tunnettuina ja kunnioitettuina, Ashok Leyland -yhtiön tuotteissa ympäri Intiaa ja muuta entistä Britannian Kaakkois-Aasiaa, sekä osassa Afrikkaa. Ashok Leyland on osa jättimäistä monialayhtiö Hinduja Groupia ja valmistaa moottoreita, kuorma- ja linja-autoja sekä sotilasajoneuvoja. Nykyisin Ashok Leyland omistaa osuuden tšekkiläisestä kuorma-autojen valmistajasta, Aviasta, ja ne ovat muodostaneet yhteisyrityksen Avia Ashok Leyland Motors SRO (AALM). Ashok Leyland nosti tammikuussa 2012 omistusosuutensa 75 % britannialaisesta linja-autovalmistaja Optaresta. Tässä on myös kytkös alkuperäiseen Leylandiin, koska Optare on alenevassa polvessa suora jälkeläinen Leylandin linja-autoja valmistaneelle yksikölle.
Leyland Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1950-luvun alussa Leylandin maahantuojana toimi Korpivaara-yhtiö. 1955 Leyland-merkkisten linja- ja kuorma-autojen maahantuonti ja myynti alkaa. Pääedustajana on Sisu-autoja valmistava Oy Suomen Autoteollisuus Ab.
- 1964 Leyland Motor Corporation Ltd.:stä tulee Sisun vähemmistöosakas.
- 1967 Esitellään yhdessä Autokori Oy:n kanssa edistyksellinen Sisu-Panther-turistibussi ja siitä johdettuna kaupunkibussin alusta.
- 1971 Laajentuneen Leyland-yhteistyön myötä käytännössä kaikki British Leyland -konsernin valmistamat ajoneuvot ja työkoneet liitetään asteittain Sisun maahantuontiohjelmaan.
- 1976 Solmitaan ns. kolmikantasopimus, jolla Sisun omistajiksi valtion (78 %) ja pienosakkaiden lisäksi tulevat British Leyland International Ltd ja Saab-Scania AB, kumpikin 10 % osuudella.
- 1980 Viimeiset Leyland-linja-autot ensirekisteröidään.
- 1982 BL-tuotteiden (Leyland) tuonti ja myynti lopetetaan.[2]
Huomattavia Leyland-linja-autojen käyttäjiä ovat Suomessa olleet Turun kaupungin liikennelaitos, Someron Linja Oy, Lohjan Liikenne Oy, loviisalainen Hj. Holmström Oy, uusikaupunkilainen Lokkilinjat Oy ja Luopioisten Linja Oy.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pentti O. Savolainen: Dieselmoottorit: rakenne ja huolto, s.371. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1967.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Grace's Guide To British Industrial History – Leyland Motors
- [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
