Libanonin väestö

Libanonin eri uskonnollisten ryhmien asuinalueita.

Libanonin väestö koostuu monista etnisistä ja uskonnollisista ryhmistä. Libanonin eri ryhmien välisten jännitteiden ja konfliktien takia väestönlaskentaa ei ole pidetty vuoden 1932 jälkeen. Väestönlaskenta osoittaisi muun kuin kristityn väestön osuuden merkittävää kasvamista, mikä aiheuttaisi vaatimuksia myös poliittisiin myönnytyksiin eniten väkilukuaan kasvattaville ryhmille. Kovin tarkkaa tietoa väestön koostumuksesta ei siis ole.[1]

Libanonin väestö puhuu äidinkielenään valtaosin arabiaa. Osa arabiankielisistä libanonilaista, etenkin kristityistä, katsoo kuitenkin olevansa etnisesti pikemmin arabivalloitusta edeltäneiden kulttuurien (foinikialaiset, aramealaiset, kanaanilaiset) jälkeläisiä kuin arabeja.[2] Kielellisiä vähemmistöjä ovat muun muassa kurdit, armenialaiset ja persialaiset, jotka kuitenkin yhteensä ovat alle neljä prosenttia väestöstä.[3][2]

Uskonnollisesti Libanonin väestö jakaantuu lukuisiin eri ryhmiin, joista 18 on saanut Libanonin perustuslaissa virallisen aseman.[4] Nämä virallisesti tunnustetut uskontokunnat ovat:

Muslimien katsotaan nykyisin yleensä olevan enemmistönä Libanonissa, ja šiialaiset, sunnit ja maroniitit lienevät kolme suurinta ryhmää.[5] Kaikki arviot uskontokuntien väestöosuuksista ovat kuitenkin poliittisesti varsin kiistanalaisia.

Libanonissa asuu kantaväestön lisäksi myös noin 400 000 palestiina­laista pakolaista, joilla ei ole kansalaisuutta.[5] Lisäksi maassa asuu ainakin väliaikaisesti jopa miljoona syyrialaista siirtotyöläistä sekä Syyriasta ja Turkista muuttaneita kansalaisuudettomia kurdeja.

YK:n vuosituhattavoitteista kolmea pidetään vuoden 2010 arvion mukaan todennäköisenä ja yhtä mahdollisena tavoittaa. Todennäköisiä ovat tavoitteet ulottaa peruskoulutus kaikille, edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa ja parantaa odottavien äitien terveyttä. Mahdollinen tavoite on vähentää lapsikuolleisuutta. Sen sijaan köyhyyteen, tarttuviin tauteihin ja ympäristöön liittyvistä tavoitteista ei ole tarpeeksi tietoa niiden saavuttamisen arvioimiseksi.[6]

Genetiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Libanonin muinainen ja nykyinen väestö pääkomponenttianalyysissä.[7]

Marc Haberin ja muiden vuoden 2017 tutkimuksen mukaan noin 93% nykyisten libanonilaisten perimästä on lähtöisin pronssikautisilta kanaanilaisilta.[8] Haberin johtama vuoden 2019 tutkimus osoittaa, etteivät keskiaikaiset ristiretkeläiset jättäneet pysyvää geneettistä jälkeä libanonilaisiin.[9] Seuraavana vuonna julkaistun Haberin ja muiden tutkimuksen mukaan pronssikauden jälkeen voidaan havaita kolme ajankohtaa (rauta-, hellenistinen ja ottomaaninen kausi), joista jokaisessa Libanonin väestöön tuli ulkopuolista geneettistä vaikutusta 3%–11% verran.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Population Lebanon: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  2. ↑ a b Lebanon The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  3. ↑ Lewis, M. Paul (ed.),: Languages of Lebanon 2009. Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International.
  4. ↑ Lebanon Freedom House
  5. ↑ a b Background Note: Lebanon US Department of State
  6. ↑ Progress by Goal: Lebanon (Arkistoitu – Internet Archive) MDG Monitor
  7. ↑ a b Haber, Marc et al.: A Genetic History of the Near East from an aDNA Time Course Sampling Eight Points in the Past 4,000 Years. The American Journal of Human Genetics, 2020-07, 107. vsk, nro 1, s. 149–157. PubMed:32470374 doi:10.1016/j.ajhg.2020.05.008 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  8. ↑ Haber, Marc et al.: Continuity and Admixture in the Last Five Millennia of Levantine History from Ancient Canaanite and Present-Day Lebanese Genome Sequences. The American Journal of Human Genetics, 2017-08, 101. vsk, nro 2, s. 274–282. PubMed:28757201 doi:10.1016/j.ajhg.2017.06.013 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  9. ↑ Haber, Marc et al.: A Transient Pulse of Genetic Admixture from the Crusaders in the Near East Identified from Ancient Genome Sequences. The American Journal of Human Genetics, 2.5.2019, 104. vsk, nro 5, s. 977–984. PubMed:31006515 doi:10.1016/j.ajhg.2019.03.015 ISSN 0002-9297 Artikkelin verkkoversio. (englanti)