Liberaali allianssi

Liberaali allianssi
Liberal Alliance

Perustettu 7. toukokuuta 2007
Puheenjohtaja Alex Vanopslagh
Ideologia
Poliittinen kirjo keskusta-oikeisto
Toimisto Christiansborg
1241 København K
Jäsenmäärä n. 5 000 (2013)[3]
Kansankäräjät[4]
10 / 179
(2022)
Euroopan parlamentti[5]
0 / 14
(2019)
Alueet
0 / 205
(2021)
Kunnat
9 / 2 436
(2021)
Nuorisojärjestö Liberal Alliances Ungdom
Kotisivu www.liberalalliance.dk

Liberaali allianssi (tansk. Liberal Alliance) on tanskalainen liberaalipuolue, joka tunnettiin nimellä Ny Alliance 27. elokuuta 2008 asti. Puolueen perustajia olivat kansanedustaja Naser Khader ja europarlamentaarikot Anders Samuelsen ja Gitte Seeberg. Ensimmäisissä vaaleissa puolue sai viisi paikkaa 179:stä kansankäräjille. Khader ja Seeberg jättivät sittemmin puolueen sisäisten erimielisyyksien takia.[2]

Ideologia ja tavoitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alex Vanopslagh on toiminut Liberaalin allianssin puheenjohtajana vuodesta 2019.

Alkuvuonna 2008 puolue koki muutoksen. Siinä missä Uusi allianssi oli keskustaoikeistolainen puolue, joka perustui sosiaaliliberaaliin politiikkaan ja sosiaaliseen konservatismiin, Liberaali allianssi siirtyi uudelleenkäynnistyksen myötä tulonjakopolitiikassa vasemmisto-oikeisto-ulottuvuudella oikealle. Liberaali allianssin neljä keskeistä teemaa olivat ja ovat matalammat verot, enemmän vapautta, vähemmän byrokratiaa ja enemmän kasvua.[6]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue perustettiin nimellä Ny Alliance (suom. Uusi allianssi) 7. toukokuuta 2007 aikaisemmin Radikaali Venstreä edustaneiden Naser Khaderin ja Anders Samuelsenin sekä Konservatiivista kansanpuoluetta edustaneen Gitte Seebergin toimesta.[2] Puolueen perustaminen oli reaktio VKO-hallitukseen ja erityisesti Tanskan kansanpuolueen voimakkaaseen vaikutukseen maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikassa.[7] Puolueen johtajana toimi Naser Khader.[6]

Uudella puolueella kesti vain kuukausi kerätä tarvittavat allekirjoitukset, jotta se sai oikeuden osallistua vaaleihin kesällä 2007. Uusi Allianssi sai vaalikirjaimen Y. Perustamisen jälkeen puolue sai vahvaa nostetta, mutta noste väheni kun puolueen tapauksista uutisointi tiedotusvälineissä ja puolueen epäselvän politiikan vuoksi. Puolue sai lopulta vain 2,8 prosenttia äänistä.[6]

Puolue aloitti toimintansa uudelleen 28. elokuuta 2008 uudella ohjelmalla ja muuttamalla nimensä Liberaaliksi allianssiksi. Naser Khader jätti puolueen tammikuussa 2009, minkä jälkeen Anders Samuelsen siirtyi puolueen johtoon.[6] Samuelsenin johdolla puolue omaksui klassisen liberaalin identiteetin.

Nousu hallitukseen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lars Løkke Rasmussen ja Venstre yrittivät hillitä parlamentaarisen pohjan ilmeisiä poliittisia ristiriitoja muodostamalla vähemmistöhallituksen konservatiivisen kansanpuolueen ja Liberaalin allianssin kanssa 28. marraskuuta 2016.[6]

Vuosina 2016–2019 Liberaalilla allianssilla oli yhteensä kuusi ministerin paikkaa: ulkoministeri Anders Samuelsen, talous- ja sisäministeri Simon Emil Ammitzbøll-Bille, liikenne-, rakennus- ja asuntoministeri Ole Birk Olesen, opetusministeri Merete Riisager, kirkko- ja kulttuuriministeri Mette Bock ja vanhusministeri Thyra Frank. Vaalikaudelle 2015-2019 oli ominaista Tanskan kansanpuolueen ja Liberaalin allianssin välinen valtataistelu, jossa jälkimmäinen päätyi usein häviäjäksi.[6]

Hallitukseen osallistumisesta saatujen tulosten puutetta pidettiin osasyynä puolueen taantumiseen vuoden 2019 parlamenttivaaleissa, joissa puolue jäi lähelle kynnystä ja oli 2,3 prosentin äänisaaliillaan edustettuna vain neljällä paikalla. Puheenjohtaja Anders Samuelsen ei tullut valituksi, ja vastavalitusta Alex Vanopslaghista tuli pienen eduskuntaryhmän uusi puheenjohtaja, joka pieneni edelleen kolmeen Simon Emil Ammitzbøll-Billen eron jälkeen.[8][9][6]

Historia vuoden 2019 jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2021 kunta- ja alueneuvostovaaleissa puolue sai ensimmäisen pormestarinpaikkansa Solrødin kunnassa, jossa Emil Blücher valittiin pormestariksi. Alex Vanopslaghin johdolla puolueen valtakunnallinen kannatus kasvoi tasaisesti mielipidemittauksissa ja erityisesti vaalikampanjan aikana ennen vuoden 2022 parlamenttivaaleja, joissa puolue nousi Tanskan parlamentin kuudenneksi suurimmaksi puolueeksi 7,9 prosentin ääniosuudella ja 14 paikalla. Tämä on puolueen suurin kannatus tähän mennessä.[6]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tulokset [10]
Kansankäräjävaalit
Vuosi Edustajat Äänet
2007
5 / 179
 Muuttumaton 97 295 Muuttumaton 2,8 %
2011
9 / 179
 Nousua 176 585 Nousua 5,0 %
2015
13 / 179
 Nousua 265 129 Nousua 7,5 %
2019
4 / 179
 Laskua 82 270 Laskua 2,3 %
Tulokset [11]
Euroopan parlamentin vaalit
Vuosi Edustajat Äänet
2009
0 / 13
 Muuttumaton 0,6 %
2014
0 / 13
 Nousua 2,9 %

Merkittäviä poliitikoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset kansanedustajat (2022–2026)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Denmark elections 2011 Parties and Elections in Europe. 2011. Viitattu 12.06.2012. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Åsa Bengtsson; Kasper Hansen; Ólafur Þ Harõarson; Hanne Marthe Narud, Henrik Oscarsson: The Nordic Voter: Myths of Exceptionalism, s. 205–. ECPR Press. ISBN 978-1-907301-50-6 Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ Partiernes medlemstal fra 1960 (PDF) 12/2014. Kansankäräjät. Arkistoitu 3.4.2015. Viitattu 23.3.2015. (tanskaksi)
  4. ↑ Valgresultater 2022 Danmarks Radio. Viitattu 2.11.2022. (tanskaksi)
  5. ↑ MEPs: Denmark europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 2.8.2020. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g h Kosiara-Pedersen, Karina: Liberal Alliance Den Store Danske. 4.11.2022. Viitattu 18.1.2024. (tanskaksi)
  7. ↑ Stanners, Peter: Against the grain The Copenhagen Post. 25.3.2012. Viitattu 23.3.2015. (englanniksi)
  8. ↑ Samuelsen quits as Liberal Alliance leader after election trouncing 6.6.2019. The Local. Viitattu 24.7.2019. (englanniksi)
  9. ↑ Gormsen, Cecilie: Alex Vanopslagh er Liberal Alliances nye politiske leder Altinget. 9.6.2019. Viitattu 13.9.2019. (tanskaksi)
  10. ↑ Folketingsvalgene 1953–2019 ft.dk. Tanskan kansankäräjät. Viitattu 24.7.2019. (tanskaksi)
  11. ↑ Tulokset maittain: Tanska Euroopan parlamentti. Viitattu 23.3.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]