Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Liekkisulatus on Suomessa kehitetty kuparin sulatusmenetelmä. Menetelmää käytetään myös lyijyn ja nikkelin valmistamiseen. Periaate tunnettiin jo vanhastaan, mutta se kehitettiin teolliseen käyttöön vasta Outokumpu Oy:n Harjavallan tehtailla vuosina 1945–1949.
Liekkisulatus tarkoittaa malmin tai rikasteen oman palamislämmön käyttämistä prosessin energiana. Ulkopuolelta tarvitaan vain hapella väkevöityä ilmaa, jota puhalletaan liekkisulatusuuniin. Saatavasta kuparikivestä vähennetään vielä epäpuhtauksia konvertteriuunissa. Anodiuunikäsittelyn jälkeen kupari puhdistetaan elektrolyysillä 99,99-prosenttiseksi.
Tarve menetelmän kehittämiseen ja käyttöönottoon syntyi Suomessa sodan jälkeen vallinneen energiapulan myötä. 1930-luvulla oli siirrytty sähkösulatukseen, mutta se tuli nyt aivan liian kalliiksi. Energian hinta oli noussut, kun huomattava osa vesivoimaloista jäi Neuvostoliitolle luovutetuille alueille. Menetelmää kehittämässä olleista insinööreistä tunnetaan erityisesti Petri Bryk, jota pidetäänkin liekkisulatuksen isänä.
Yrjö Karilas tosin sanoo Koululaisen muistikirja -vuosikirjassaan että Bryk kehitti liekkisulatuksen yhteistyössä diplomi-insinööri John Ryselinin kanssa.
Menetelmä myytiin ensimmäisenä Japaniin 1950-luvulla. Sen jälkeen Outokumpu on myynyt lisenssin yli 50 maahan. 1970-luvulla se nousi maailmalla erittäin suosituksi energiakriisin myötä. Myös tiukentuneet ympäristömääräykset vaikuttivat asiaan, koska liekkisulatus on huomattavasti puhtaampi menetelmä sähkösulatukseen verrattuna. Nykyään yli 50 % maailman kuparista tuotetaan liekkisulatusteknologialla.