Lihankorvike eli keinoliha on ruokaa, jonka rakenne ja maku muistuttavat lihaa. Suurin osa lihankorvikkeista on teollisista kasviproteiinikonsentraateista tai -isolaateista valmistettua teksturoitua proteiinia. Teksturointi tapahtuu teollisella suulakepuristimella.[1]
Vegaanisia teksturoituja kasviproteiinivalmisteita ovat esimerkiksi soijarouhe, seitan, härkis, nyhtökaura, kaurajauhis ja Impossible Burger. Seitania voi valmistaa myös kotona vehnä- tai gluteenijauhosta.
Punahomeesta valmistettu quorn ei ole vegaanista, koska sen raaka-aineisiin kuuluu yleensä jonkin verran kananmunaa[2].
Mifu on laktovegetaariseen ruokavalioon kehitetty maidosta valmistettu lihankorvike.
Kuumennusta vaille valmiit lihankorvikkeet kuuluvat yleensä ultraprosessoituihin ruokiin[3].
Lihankorvikkeiden myynti Suomessa vastasi vain 1-2 prosenttia lihan myynnistä vuonna 2017[4]. Lihankorvikkeiden suosio laski vuoden 2023 Isossa-Britanniassa. Suurimmiksi syiksi ilmoitettiin tyytymättömyys lihankorvikkeiden makuun ja niiden sisältämiin lisäaineisiin kuten täyte-, stabilointi- ja säilöntäaineisiin.[5]
Monet lihankorvikkeet maksavat lihaa enemmän[5].
Kasviperäistä proteiinia on nautittava yleensä noin kaksi kertaa enemmän kuin eläinperäistä, jotta elimistö saisi siitä saman määrän valkuaista. Tämä johtuu osin siitä, että kasviproteiini on yleensä aineenvaihdunnallisesti tehottomampaa, koska se ei sisällä kaikkia välttämättömiä aminohappoja.[6] Esimerkiksi riisiproteiinikonsentraatin sisältämän proteiinin biologinen vastaavuus on vain noin 40 prosenttia eläinproteiiniin verrattuna. Herneistä valmistetun vastaavan tuotteen vastaavuus on 86 prosenttia. Bakteeri- ja maitopohjaisilla proteiineilla päästään lihaproteiinin tasolle.[7]
Lihankorvikkeiden proteiineista pilkkoutuneet peptidit liukenevat myös huonommin veteen eivätkä imeydy siten soluihin yhtä hyvin kuin koostumukseltaan ja rakenteeltaan samanlaiset eläinperäiset peptidit[8].