Lika

Lika on johonkin tarttunutta tai kerääntynyttä epäpuhtaaksi tekevää ainetta.[1] Lika alentaa pinnan käyttöarvoa, ulkonäköä, laatua, turvallisuutta ja hygieenisyyttä.

Tunnettu ja paljon siteerattu lian määritelmä on antropologi Mary Douglasin kirjasta Puhtaus ja vaara, jossa hän sanoo sitä alun perin lordi Chesterfieldin lausahdukseksi: ”Lika on materiaa väärässä paikassa.”[2]

Miten lika syntyy?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Likaa syntyy arkielämän seurauksena. Meistä jokaisestaselvennä irtoaa vaatepölyä, hilsettä, hiuksia, karvoja ja ihon rasvoja. Tuuletuksen ja ilmastoinnin mukana tulee pakokaasuja, teollisuuden päästöjä, kasvien ja hyönteisten osia.

Lian ryhmittelytapoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lika voidaan ryhmitellä esimerkiksi seuraaviin ryhmiin: koostumus, olomuoto, sähköisyys, kiinnittymistapa, liukoisuus, haitallisuus pinnoille, ihmisille tai tilan toiminnalle.

Liukoisuus tarkoittaa veteen liukenevaa likaa ja liukenematonta likaa. Liukenematonta likaa on hiukkaslika, erilaiset rasvat, vaikeat tahrat, pieneliöt (homeet, bakteerit ym.).

Koostumus ja olomuoto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roska: sen pystyy käsin poistamaan.
Irtolika: ei ole kiinnittynyt eikä tarttunut pintaan.
Kuiva irtolika: raemaista, jauhemaista irtolikaa
Märkä irtolika: kostunut tai kastunut irtolika
Kiinnittynyt lika: kuivunutta tai nihkeää likaa joka on kiinnittynyt tai tunkeutunut pintaan.
Pinttynyt lika: tiukasti kiinnittynyt lika isolla alueella.

Sähköistyvä lika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköistyvä lika voi kiinnittyä pintaan, jos pinnalla on vastakkainen sähköinen varaus.

Tilan käyttötarkoitus määrää, millaista likaa pinnoilla saa olla ja kuinka paljon. Joissakin tiloissa näkymättömänkin lian poistaminen on välttämätöntä, esimerkiksi sairaaloissa, elektroniikka- ja elintarviketeollisuudessa. Liasta ei saa olla haittaa laitoksen toiminnalle.

  1. lika. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. Heikura, Pasi: Puhtaus on puoli ruokaa Pasi Heikuran blogi, Yle Vintti. 26.11.2007. Yleisradio. Viitattu 23.10.2017.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Douglas, Mary 2000: Puhtaus ja vaara. Ritualistisen rajanvedon analyysi. Suomentaneet Virpi Blom ja Kaarina Hazard. Vastapaino, Tampere. [Purity and danger, 1966.] ISBN 951-768-047-3
  • Lagerspetz, Olli: Lika: Kirja maailmasta, kodistamme. ((Smuts: En bok om världen, vårt hem, 2006.) Suomentanut Markus Lång. Erottaja) Helsinki: Multikustannus, 2008. ISBN 978-952-468-172-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]