Lina Cavalieri

Lina Cavalieri

Lina Cavalieri (25. joulukuuta 1874 Viterbo, Latium, Italia – 8. helmikuuta 1944 Firenze, Italia[1]) oli italialainen oopperalaulaja. Hän oli äänialaltaan sopraano.[2]

Cavalierin vanhemmat olivat työläisiä, isä oli taustaltaan aikoinaan vaikutusvaltaista ylhäisösukua. Cavalieri oli viidestä lapsesta vanhin, jonka edellytettiin osallistuvan perheen elatukseen. Hän kierteli myymässä laulaen kukkia Rooman kaduilla. Paikallinen musiikinopettaja osui kuulemaan hänen lauluaan ja tarjosi hänelle opetusta. Hän siirtyi laulamaan kahviloihin ja vähitellen uran edetessä Wienin kautta 1895 Pariisiin Folies-Bergereen. Menestystä edisti hänen poikkeuksellinen kauneutensa.[1]

Cavalieri esiintyi muun muassa Englannissa ja Venäjällä. Pariisissa hän rakastui venäläiseen ruhtinaaseen Aleksandr Baratinskiin, jonka kannustamana hän alkoi opiskella laulua vakavasti. Ensiesiintymisensä oopperassa hän teki Lissabonin Kuninkaallisessa teatterissa, jossa yleisö ei kuitenkaan arvostanut hänen kykyjään. Hänen seuralaisenaan kolme vuotta ollut Baratinski hylkäsi hänet, ja hän palasi Pariisiin. Ei ole varmuutta solmivatko he avioliiton, mutta heillä oli poika Alexandre. Cavalieri oli jo luopumassa oopperalaulajan urasta, mutta avuksi tuli sisar Ada, jonka kannustamana ura jatkui oopperoissa eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvalloissa, jonne hän avasi kauneussalongin, jossa myytiin hänen nimellään kauneudenhoitotuotteita.[1]

Cavalieri solmi myrskyisän ja lyhyeksi jääneen avioliiton yhdysvaltalaiseen Astorin hotellisukuun kuuluneen varakkaan taiteilijan Robert Winthrop Chanlerin kanssa. Vuonna 1913 hän meni naimisiin huomattavan ranskalaisen tenorin Lucien Muratoren kanssa. Pian Cavalieri luopui muutamaksi vuodeksi laulajanurasta, keskittyi kauneusalaan ja teki muutamia elokuvia. Pariskunta erosi 1927. Cavalierin laulajanura päättyi pian lopullisesti, mutta ura kauneusalalla jatkui, ja hänellä oli useita salonkeja eri puolilla Ranskaa. Myöhemmin hän palasi Italiaan ja asui miehensä, kirjailija Arnaldo Pavonin (taiteilijanimeltään Paolo d'Arvanni) kanssa Firenzen laitamilla. Cavalieri kuoli toisessa maailmansodassa liittoutuneiden pommituksessa, kun pommi osui hänen kotitaloonsa.[1]

Cavalierin elämää on kuvattu elokuvassa Ihana, mutta vaarallinen (La Donna più bella del mondo, 1955), jossa pääroolia näyttelee Gina Lollobrigida.[1]

Kauneudesta kuulun Cavalierin kasvoja on hyödyntänyt muun muassa Piero Fornasetti erilaisissa sisustusesineissä, kuten seinälautasissa.[3]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Manon Lescaut 1914
  • Kuolon kihlattu, 1915
  • The Eternal Temptress 1917
  • L'Idole brise 1920

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Lina Cavalieri, Stagebeauty.net. Viitattu 3.8.2019
  2. ↑ The face of a soprano: Fornasetti’s obsession with Lina Cavalieri. 3.1.2014. Viitattu 3.8.2019
  3. ↑ Pirkko Kotirinta: Italialainen Fornasetti lumoutui laulajan symmetrisistä kasvoista ja toi ne lukemattomien kotien seinille. Helsingin Sanomat 2.8.2019, viitattu 3.8.2019

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lina Cavalieri.