Lindsey Buckingham (s. 3. lokakuuta 1949 Palo Alto, Kalifornia) on yhdysvaltalainen kitaristi ja laulaja, joka tunnetaan työstään yhtyeessä Fleetwood Mac. Hän on julkaissut myös soolomateriaalia.
Buckingham syntyi Kaliforniassa. Hän harrasti lapsena kahden isoveljensä kanssa uintia. Hän suuntautui pian musiikin alalle, mutta hänen veljensä Greg voitti uinnissa olympiahopeaa Meksikossa 1968. Buckingham alkoi harjoitella kitaransoittoa itsenäisesti ja liittyi 15-vuotiaana paikalliseen folkyhtyeeseen.
Buckingham tapasi opiskeluaikanaan laulaja Stevie Nicksin, joka liittyi Buckinghamin yhtyeeseen The Fritz Rabyne Memorial Bandiin, myöhemmin nimeltään lyhyemmin Fritz. Yhtye menestyi paikallisesti ja toimi lämmittelijänä Santanalle, Jimi Hendrixille ja Janis Joplinille. Se hajosi 1971.
Buckingham ja Nicks jatkoivat yhteistä muusikonuraansa, alkoivat seurustella ja julkaisivat albuminsa Buckingham Nicks vuonna 1973. Sen myynti ei vastannut levy-yhtiön odotuksia, ja Polydor Records purki kaksikon levytyssopimuksen. Mick Fleetwood kuitenkin piti levystä ja otti selville, kuka soitti levyllä kitaraa. Hän pyysi Buckinghamia liittymään yhtyeeseensä Fleetwood Maciin. Buckingham suostui sillä ehdolla, että myös Stevie Nicks otettaisiin jäseneksi. Fleetwood myöntyi ehtoon, ja niin kaksikosta tuli osa yhtyettä.
Fleetwood Mac saavutti heti suurta menestystä uudella kokoonpanolla ja on tähän mennessä myynyt maailmanlaajuisesti yli sata miljoonaa levyä. Buckingham on soittanut yhtyeessä kitaraa ja toiminut yhtenä kolmesta laulaja-lauluntekijstä. Hän on myös tuottanut monet yhtyeen levyistä. Buckingham jätti yhtyeen riidan jälkeen 1980-luvun lopulla ja Nicks vähän myöhemmin. Kumpikin on ollut mukana yhtyeessä taas vuodesta 1997 lähtien.
Buckingham meni vuonna 2000 naimisiin valokuvaaja Kristen Messnerin kanssa. Parilla on kolme lasta, jotka ovat syntyneet 1998, 2000 ja 2004. Buckinghamilla todettiin vuonna 1977 lievä epilepsia.[1]
Buckingham on uransa aikana julkaissut myös sooloalbumeita. Monet hänen singlensä ovat päässeet listoille, esimerkiksi ”Go Insane” nousi vuonna 1984 Yhdysvalloissa listojen neljänneksi.