Lisäkiveskysta eli spermatoseele on yleisin kystinen vaiva, jota tavataan kiveksissä. Sitä tavataan jopa 10–30 prosentilla miehistä. Se syntyy todennäköisesti siementiehyiden tukosten seurauksena. Kystanesteestä on useimmiten löydettävissä siittiöitä. Ikääntymisen aiheuttaman degeneraation sekä lisäkivestulehdusten ja -traumojen on epäilty lisäävän kystien muodostumisen riskiä.
Yleensä kystat ovat pieniä ja oireettomia. Ne sijaitsevat tavallisesti lisäkiveksen pään alueella ja voivat olla monilokeroisia. Tutkimuksiin potilaat hakeutuvat resistenssin, kivun tai epämiellyttävän tunteen vuoksi. Kysta on tuolloin yleensä tunnettavissa pehmeähkönä resistenssinä kiveksen yläpuolella tai yläosan takana, ja se voi aristaa tunnustelua. Kysta läpäisee valoa. Jos diagnoosi em. tutkimusten jälkeen on epävarma, on syytä tehdä kaikukuvaus, joka yleensä varmistaa diagnoosin. Hyvin suuren, kivespussin täyttävän kystan erottaminen hydroseelestä voi olla vaikeaa kaikukuvauksellakin. Lopullinen diagnoosi selviää monesti vasta leikkaushoidon yhteydessä.
Pieni, oireeton kysta ei vaadi hoitoa. Oireiset hoidetaan yleisimmin leikkauksella. Toimenpide on pieni ja tehdään yleensä päiväkirurgisesti selkäydinpuudutuksessa. Näin hoidettuna kysta ja siitä aiheutuva kipu paranevat yli 90 prosentilla potilaista. Komplikaatioita, kuten leikkausalueen verenvuotoa ja jälki-infektioita, esiintyy paljon, jopa 10 prosentilla leikatuista. Kysta voidaan hoitaa myös polikliinisesti kuivauksella samaan tapaan kuin hydroseele. Vaikka tulosten on yleensä arvioitu olevan hydroseelen hoitoon verrattuna hieman huonompia, kysta kuitenkin häviää tai pienenee 60–90 prosentilla hoidetuista, ja hoitoon tyytyväisten potilaiden osuus on suunnilleen samaa luokkaa. Hoito voidaan tarvittaessa uusia. Mahdollisesti kysta sinänsä mutta myös sen leikkaus- tai kuivatushoito voivat vaurioittaa lisäkivestä ja siten huonontaa hedelmällisyyttä, mikä tulee huomioida nuoria miehiä hoidettaessa.