Litiumbis(trimetyylisilyyli)amidi

Litiumbis(trimetyylisilyyli)amidi
Tunnisteet
IUPAC-nimi Litiumbis(trimetyylisilyyli)atsanidi
CAS-numero 4039-32-1
PubChem CID 2733832
SMILES [Li+].C[Si](C)(C)[N-][Si](C)(C)C[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C6H18Si2NLi
Moolimassa 167,335 g/mol
Sulamispiste 70–72 °C[2]
Tiheys 0,8 g/cm3
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa

Litiumbis(trimetyylisilyyli)amidi eli litiumheksametyylidisilatsidi eli LiHMDS (C6H18Si2NLi) on bis(trimetyylisilyyli)amiinin litiumsuola. Yhdiste on voimakkaasti emäksinen ja sitä käytetään emäksenä orgaanisen kemian synteeseissä.

Ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa litiumbis(trimetyylisilyyli)amidi on värittömiä kiteitä muodostava kiinteä aine. Yhdiste reagoi helposti veden ja ilman kanssa, mutta ei ole niille yhtä herkkä kuin litiumdi-isopropyyliamidi (LDA). Aine liukenee hiilivetyihin, kuten heksaaniin ja bentseeniin, ja eetterihin, kuten dietyylieetteriin ja tetrahydrofuraaniin. Litiumbis(trimetyylisilyyli)amidi on hyvin emäksinen ja sen pKa-arvo tetrahydrofuraaniliuoksessa on 29.5.[2][3]

Kiinteässä olomuodossa litiumbis(trimetyylisilyyli)amidi muodostaa rengasrakenteisia trimeerejä. Liuoksissa sille on tyypillistä muodostaa solvaatteja ja dimeerejä tai monomeereja, jotka ovat koordinoituneet liuotinmolekyyleihin, kuten tetrahydrofuraaniin.[2][4]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Litiumbis(trimetyylisilyyli)amidia valmistetaan n-butyylilitiumin ja bis(trimetyylisilyyli)amiinin välisellä reaktiolla heksaaniliuoksessa. Yhdistettä on kaupallisesti saatavilla sekä kiinteänä että heksaani- tai tetrahydrofuraaniliuoksena.[2][3]

Litiumbis(trimetyylisilyyli)amidi on voimakkaasti emäksinen ja kykenee poistamaan protonin jopa terminaalisilta alkyyneiltä, mutta ei ole muista emäksistä poiketen nukleofiilinen. Tämä johtuu siitä, että yhdiste on hyvin steerisesti estynyt[5]. Sitä käytetään muun muassa niin sanottujen kineettisten enolaattien muodostamiseen ketoneista ja estereistä. Lisäksi sitä käytetään intaramolekulaarisissa syklisoitumisreaktioissa ja eräiden amiinien valmistukseen. Litiumdi-isopropyyliamidiin verrattuna litiumbis(trimetyylisilyyli)amidi on huomattavasti selektiivisempi eikä aiheuta yhtä paljon sivureaktioita.[2][3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lithium bis(trimethylsilyl)amide – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 1.4.2014.
  2. ↑ a b c d e Philip L. Fuchs: Handbook of reagents for organic synthesis: Reagents for Silicon-Mediated Organic Synthesis, s. 356. John Wiley and Sons, 2013. ISBN 978-1-118-63613-8 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 1.4.2014. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Ulrich Wietelmann & Martin Steinbild: ,Lithium and Lithium Compounds Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014. Viitattu 1.4.2014
  4. ↑ Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 389. John Wiley & Sons, 2007. ISBN 978-0-471-72091-1 (englanniksi)
  5. ↑ Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren: Organic Chemistry, s. 588. Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-927029-3 (englanniksi)