Li’l Abner on yhdysvaltalaisen Al Cappin luoma sarjakuva, joka ilmestyi vuosina 1934–1977.[1] Sarjaa levitti United Feature Syndicate ja se ilmestyi parhaimmillaan sadoissa lehdissä eri puolilla maailmaa.
Li’l Abner sijoittuu kuvitteelliseen Dogpatchin pikkukaupunkiin Appalakeille. Sarja leikitteli seudun asukkaisiin liittyvillä hillbilly-stereotypioilla. Hahmot puhuivat koomista, vahvasti murteellista englantia. Dogpatchin kaupungissa miehet ovat rehvakkaita mutta saamattomia, naiset sen sijaan voimakastahtoisia. Sarjan päähenkilö Abner Yokum on myös komea ja riuska, mutta samalla myös laiska poikamies. Sarjan jännite syntyi pitkään viehättävän Daisy Mae Scraggin yrityksistä kosiskella Abneria, kunnes he menivät lopulta naimisiin vuonna 1952 ilmestyneessä tarinassa. Capp teki Li’l Abnerissa usein satiiria amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja politiikkaan kuuluneista ajankohtaisista ilmiöistä, sarjan alkuvuosina useammin kapitalisteista ja liike-elämästä, mutta loppuvuosina yhä enemmän hippiliikkeestä ja nuorisoradikalismista.[1] Myöhempinä vuosina sarjassa esiintyi usein myös shmoo- ja kigmy-nimisiä satueläimiä.[2]
Jotkin Li’l Abnerin toistuvat vitsit muodostuivat Yhdysvalloissa käsitteiksi. Yksi näistä oli vuotuinen juhla nimeltä Sadie Hawkinsin päivä, jolloin vanhatpiiat saavat jahdata poikamiehiä ja jos he onnistuvat juoksemaan jonkun kiinni, he voivat mennä tämän kanssa naimisiin. Sukupuoliroolien päälaelleen kääntämiseen perustunut juhlapäivä innoitti lukemattomia yhdysvaltalaisia oppilaitoksia järjestämään Sadie Hawkins -tanssiaisia, joissa normaalien tapojen vastaisesti tytöt saivat pyytää poikia tanssiin.[1]
Sarjan pohjalta tehtiin kaksi elokuvaa, Li’l Abner (1940) ja Tytöt jahdissa (Li’l Abner, 1959), sekä useita lyhytanimaatioita ja radio-ohjelmia.
Li’l Abnerista on julkaistu suomeksi vuonna 1993 yksi kokoelma, joka sisältää strippejä vuodelta 1946.[3]